Holmströmin Norssi

27.2.1944

Koulun edellinen rehtori, Frans Akseli Heporauta erosi rehtorintoimestaan vuonna 1942, jolloin rehtoriksi nimitettiin yliopettaja, koulun vararehtori, teologian tohtori ja filosofian maisteri Anton Rafael Holmström [1899-1967]. Vararehtoriksi nimitettiin yliopettaja, filosofian tohtori Bruno Julius Malmio [vuoteen 1905 Malmlund; 1883-1966].

Uskonnon ja filosofian alkeiden yliopettaja, teologian tohtori
Anton Rafael HOLMSTRÖM. Rehtori 1942-1959.

Rafael Holmström kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta Normaalilyseosta vuonna 1918. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja promovoitiin maisteriksi vuonna 1923, suoritti teologian erotutkinnon ja vihittiin papiksi 1924, valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1930, lisensiaatiksi 1937 ja väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1940. Väitöskirjan aihe oli ’Eerikki Eerikinpoika Sorolainen, piispa ja teologi, kansanopettaja ja saarnaaja’.

Holmström antoi käytännölliset opetusnäytteensä 1925 ja suoritti Kasvatusopillisen tutkinnon vuonna 1927 ja. Hän toimi väliaikaisena pappina Sahalahdella, Pornaisissa, Vanajalla ja Tyrvännöllä sekä Hattulassa. Vuosina 1926-1937 hän toimi Hämeenlinnan lyseon uskonnon ja filosofian alkeiden vanhempana lehtorina sekä Hämeenlinnan tyttökoulun uskonnon opettajana. Holmström oli sittemmin vuosina 1937-1939 Suomalaisen Normaalilyseon uskonnon ja filosofian alkeiden vanhempana lehtorina, sekä yliopettajan vuosina 1939-1959.

Rafael Holmströmillä oli myös eräitä hänelle tyypillisiä luottamustehtäviä. Hän toimi Hämeenlinnan kaupungin lastensuojelulautakunnan puheenjohtajana 1928-1936, oli kaupunki- ja maaseurakunnan kirkkovaltuuston jäsen 1933-1937 sekä kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1933-1937. Myöhemmin Holmström toimi Helsingin kaupungin raittiuslautakunnan puheenjohtaja 1949-1951, Raittiuden Ystävien puheenjohtaja 1947-1965. Lisäksi hänet nimitettiin myöhemmin Uskonnon opettajain liiton, Finlands Svenska Nykterhetsförbundin, Sininauhaliiton ja Helsingin Raittiusseuran kunniajäseneksi.

(Joki 1947, 125, Norssi 1992, 20)

Uusi rehtori on nimitetty. Kuva: Veikko 3-4 1947, 1.

’Rafulla’ oli omia kasvatustapojaan. Hän lupasi ennen sotia palkita eräänkin ensimmäisen luokan siivoimmin istuvan jonon. Tarkkailua kesti koko lukuvuoden. Keväällä Rafu tuli tunnille mukanaan iso matkalaukku, josta hän jakoi lupaamansa palkinnot. Paras jono sai appelsiinin mieheen, toiseksi paras samoin, sitten kolmanneksi… Koko luokka palkittiin.

Ensimmäisen luokan raamatunhistorian tunnitkin olivat monessa suhteessa värikkäitä. Samaisella ensimmäisellä luokalla oli erinomainen piirtäjä Yrjö Sormunen. Rafu toi luokkaan väriliidut, joilla Yrjö-poika loihti edellisellä välitunnilla taululle upeat freskot päivän teemasta. Esimerkkeinä voidaan mainita ’Daavidin ja Goljatin taistelu’, ’Absalomin tarttuminen hiuksistaan puuhun’, ’Job valaskalan vatsassa’ tai ’Sodoman ja Gomorran hävitys’.

Rafulla oli tapana aitoon herbart-zilleriläiseen tyyliin huipentaa tunti uutta läksyä valmisteltaessa 2-3 kysymykseen. Niihin vastaaminen edellytti omien aivojen käyttöä. Pojat oppivat vähitellen, että juuri niistä vastauksista sai kiitettävän arvosanan.

Rafu: ”Jumalasta käytetään kristinuskossakin monia eri nimityksiä kuten Luoja, Kaikkivaltias tai Herra. Miksi käytämme myös nimitystä ’Isä’?”

Oppilas: ”Se tuntuu ihmisistä konkreettisemmalta ja läheisemmältä.”

Rafu: ”Hieno vastaus!”

Eräs abiturientti oli kauniina kevätpäivänä käsikoukkukävelyllä tyttöystävänsä kanssa Iso Roobertilla. Kävely ajoittui keskelle toisten norssien koulupäivää. Rehtori Rafu tuli pariskuntaa vastaan. Mikä huono säkä.

Seuraavana aamuna rukousten jälkeen oltiin palaamassa luokkiin, abiluokat viimeisinä kuten tapana oli. Rukouksen pitänyt Rafu liittyi kyseisen abiluokan jonoon ja otti kyseisen abiturientin käsikoukkuun. Kävely suuntautui suoraan alemmassa kerroksessa sijaitsevaan rehtorin kansliaan. Luokkatoverit eivät udelleet, mitä siellä oli keskusteltu, eikä näkyviä rangaistuksia ilmaantunut. Asia oli loppuun käsitelty: res finita, sat sapienti.

(Lyytikäinen, 1994, 52-54)

Keväällä 1949 ei rehtorin nimittäminen kuitenkaan ollut kovin yksioikoista. Opettajakunnan suorittamassa rfehtorin vaalissa Uuno Uljas Seppä sai 13 ääntä Rafael Holmström 11 ääntä sekä Vilho Antero Haila ja Bruno Malmio kumpikin yhden äänen. Vararehtorin vaalissa Haila sai 18 ja Malmio 6 ääntä sekä Yrjö Olavi Renkonen ja Seppä kumpikin yhden äänen. Holmström kieltäytyi.

Vanhempainneuvosto sivuutti kuitenkin kokouksessaan Sepän ja ehdotti Kouluhallitukselle Holmströmin valintaa. Hailaa esitettiin samalla vararehtoriksi. Kouluhallitus mitätöi opettajakunnan tekemän valinnan ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa vaalissa Holmström sai 18, Seppä kuusi ja Malmio kaksi ääntä. Vararehtorin vaalissa Malmio sai 16 ääntä, Haila yhdeksän ja Renkonen yhden äänen.

(Larjola 2005, 33)

No comments.