Norssien Satavuotisjuhla

Kun Helsingin Normaalilyseon 75-vuotisjuhlia oli juhlittu vuonna 1962, tuli vuonna 1967 aika juhlia Norssin 100-vuotiasta olemassaoloa. Tällainen logiikka selittyy sillä, että vuonna 1867 perustettiin Normalskola i Helsingfors, Helsingin Normaalikouluun, Finska Klassen, Suomalainen Osasto. Sen vaiheita on selvitetty luvun Norssi02 alaluvussa norssi0202 ’Koulu ja sen talot’. Norssien historian kannalta 100-vuotisjuhla oli siten loogisesti perusteltu. Juhlat pidettiin 7.10.1967 kauniin syyssään vallitessa pitkälti Vanhojen Norssien järjestämänä. Järjestelyissä oli tällä kertaa joitain muitakin aikaisemmista vuotisjuhlista poikkeavia piirteitä.

Konventin puheenjohtaja avasi kello 08.30 harrastusnäyttelyn, jossa olivat edustettuina Konventti, Luonto-seura, Taidekerho, SNLP, Veikko-lehti ja Turnarit. Kello 09.30 Vanhat ja nykynorssit kokoontuivat koulun pihan sijasta Johanneksen kentälle, josta lähdettiin kello 10.00 marssimaan Johanneksen kirkkoon. Marssijärjestys oli perinteinen: Suomen lippu, Norssin lippu, kaksi rehtoria, opettajakunta, Vanhojen Norssien hallitus sekä eri luokat eri vuosilta ikäjärjestyksessä.

Juhlajumalanpalvelus alkoi director musices Tauno Äikään soittamalla F Couperinin alkusoitolla Offertorium. Jumalanpalveluksessa saarnasi teologian lisensiaatti Maunu Sinnemäki, liturgina toimi pastori. Esa Sinnemäki ja kanttorina director musices Sulo Saarits. Jumalanpalveluksen jälkeen kävivät lähetystöt kunnianosoituksella Hietaniemen sankarihaudalla sekä entisten rehtorien, professori A. V. Strengin, professori Paavo Virkkusen ja filosofian tohtori H. F. Soverin haudoilla.

Kello 12.30 alkoi Vanhojen Norssien nykynorsseille järjestämä päiväjuhla koulun juhlasalissa. Juhlan aluksi Norssin orkesteri soitti Jean Sibeliuksen Andante Festivon ylikapellimestari Paavo Berglundin johdolla. Juhlapuheen piti professori Yrjö Blomstedt. Filosofian maisteri Matti Viherjuuri esitti ääninauhan 30 vuotta sitten tekemästään radiohaastattelusta, jonka hän oli tehnyt Norssin riemujuhlasta vuonna 1937, sekä kommentoi sitä.

Civis Matti Perttula 6 b esitti sen jälkeen pianosoolona Jean Sibeliuksen Romanssin. Sen jälkeen pidettiin Norssiaiheinen tietokilpailu, jonka juonsi everstiluutnantti Teppo J. Suonperä. Vastakkain olivat joukkueet, joissa kisasivat kolme nimekästä Vanhaa Norssia ja kolme silloista norssia. Kilpailu päättyi tasapeliin 6-6. Kilpailun jälkeen Norssien suurkuoro esitti professori L. Arvi P. Poijärven johtamana laulut Isänmaalle, Ylioppilaslaulu ja Suomen valta. Toimitusjohtaja Hannu Leminen luovutti juhlan päätteeksi koululle Norssista tehdyn filmin kopion.

(HN 1967-1968, 3; Veikko N:o 3 1967, 4)

Vanhat Norssit Ry julkaisi Norssin 100-vuotisjuhlien kunniaksi uuden matrikkelin, jonka nimi on Non Scholae Sed Vitae, Ei koulua, vaan elämää varten. Erinomaisen tarkan ja huolellisesti tehdyn matrikkelin toimitti filosofian ylioppilas, sittemmin professori Ohto Manninen. Kuva tilaisuudesta, jossa Ohto Manninen, rehtori Aulis Ojajärvi, Vanhojen Norssien Puheenjohtaja, lähetystöneuvos Heikki Brotherus ja kirjapainon johtaja tutkivat vastailmestyneen matrikkelin ensimmäisiä kappaleita. Kuva: Veikko N:o 3 1967, 7.

Varsinainen pääjuhla pidettiin illallisineen Dipolissa, jonne kokoontui kutsuvieraineen noin 870 vanhaa norssia lämminhenkiseen illanviettoon. Sen avasi Vanhojen Norssien puheenjohtaja, lähetystöneuvos Heikki Brotherus. Hän ehdotti, että kaikki matrikkelista ja juhlasta kertyvä ylijäämä koottaisiin Norssin satavuotisjuhlan stipendirahastoksi. Ehdotus saavutti yksimielisen kannatuksen.

Nykynorssien kuoron esitettyä musiikinopettaja Veli-Matti Wellingin johtamana Ateenalaisten laulun, Norssin orkesteri soitti ylikapellimestari Paavo Berglundin johdolla Francois Boieldieun Bagdadin kalifin. Sen jälkeen seurasi harmonikkasoolo, jonka esitti Matti Rantanen, V. Juhlapuheen piti professori Pekka Tarjanne. Puhe julkaistiin Uudessa Suomessa 8.10.1967.

Sen jälkeen esiintyi vielä norssien suurkuoro johtajanaan L. Arvi P. Poijärvi. Tervehdyksiä esittivät Kouluhallituksen vt. pääjohtaja Paavo Kuosmanen, Svenska Norssenin seniorien edustaja ja Tyttönorssin edustaja rouva Eva Noro.

Välittömästi juhlan jälkeen alkaneilla toveri-illallisilla esiintyi kuuluttajana filosofian maisteri Sampo Sovijärvi. Taiteilija Lasse Pöysit esitti vanhan opettajan muotokuvan.
(HN 1967-1968, 7)

Lisäksi filosofian maisteri Eero Saarenheimo promovoi tällä erää ensimmäiseksi Vuoden Norssiksi kansleri, Suomen akatemian jäsenen, filosofian tohtori Rolf Nevalinnan.

Aivan ensimmäiseksi Vuoden Norssiksi oli promovoitu pankinjohtaja Toivo Aro jo vuonna 1955.

Kuva: Veikko 13.3.1982, 14.

Kello 19.00-23.00 Järjestettiin koululla teinien ja viidesluokkalaisten Juhlakonventti. Sen musiikista huolehtivat yhtyeet: ’New Joys’, ’Roni Kaspi’ ja ’Top most’. (Veikko N:o 3 1967, 4)

Rehtorin tervehdys norsseille

Kuulin nimityksen norssi ensimmäisen kerran vasta opiskeluvuosinani ja huomasin sitä käytettävän eräistä helsinkiläispojista, jotka kirjoittelivat luennoilla toisilleen pikku kirjeitä latinaksi, merkitsivät luentonsa muistiin pikakirjoituksella, olivat saaneet opiskella useampia vieraita kieliä kuin minä ja näyttivät läpäisevän tenttinsä varsin vaivattomasti. He tuntuivat olevan paljon edellä maalaispoikaa, joka luuli itsekin olevansa sentään jotakin. Kadehdin heitä.

Puolitoista vuosikymmentä myöhemmin, sotien jälkeen, tutustuin Norssiin. Jouduin tutkimustyöni vuoksi tulemaan Helsinkiin, ja joku ehdotti, että auskultoisin siinä ohella. Miksikäs ei, vaikka en opettajaksi ikimaailmassa aikonutkaan. Ensimmäisen lukukauden jälkeen tiesin, mitä Norssi oli. Auskultointi saisi minun puolestani riittää.

Mutta elämä heittelee ihmistä. Muuan ystävällinen sielu pakotti minut vielä Tyttönorssiin, ja kun väitöskirja-apurahat loppuivat, suistuin opettajaksi. Sillä tiellä olen, ja se tie on tuonut minut tutustumaan uudelleen myös Norssiin ja norsseihin. Tunnen molemmat nyt hyvin.

Satavuotias Norssi on ollut joskus maan johtava koulu, eikä voida kieltää, että se on edelleen maan ensimmäisiä. Parikymmentä kerhoa ja oppilasyhdistystä kertoo vapaaehtoisen harrastuselämän monipuolisuudesta. Urheilun ja voimistelun loistoajat ovat menneet, mutta opiskelun tahti on kiihtynyt ja opetus modernisoitunut ja tehostunut.

Norssi ei voi olla ylen moderni ja uutta kokeileva koulu, koska se ei ole kokeilukoulu; sen tehtävänä on valmentaa normaaleja opettajia normaaleihin oppikouluihin. Mutta Norssi on joka tapauksessa kehityksen eturintamassa, ja lukuisat sen opettajista ovat sekä opetustyössään että oppikirjojen laatijoina alallaan johtavia.

Entä sitten hieman banaaliksi tullut käsite ”Norssin henki”? Voin vakuuttaa, että se on olemassa ja vaikuttaa: joka vuosi toukokuussa saapuvat kymmenet suomalaisen yhteiskunnan pamput ja vuosikymmeniä sitten ylioppilaiksi tulleet norssit tervehtimään nykynorsseja; joka vuosi jaetaan vanhojen norssien tunnustuspalkinnot ja stipendit; joka vuosi järjestetään konventtiluokille avartavia esitelmätilaisuuksia, joissa esiintyvät alojensa asiantuntijat.

Siis jatkuvasti vuodesta toiseen samaa huolenpitoa nuoremmasta polvesta, yhteydenpitoa, joka ei voi olla lämmittämättä sellaistakin opettajaa tai rehtoria, joka ei ole norssi. Ehkäpä juuri se on myös osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että norssin opettajat ovat kautta vuosikymmenien olleet niin uskollisia tälle koululle, että vain yliopisto ja kouluhallitus ovat houkutelleet heistä jonkun.

Norssit saavat olla ylpeitä koulustaan. He saavat olla myös hieman omahyväisiä, sillä Norssi ei ole suinkaan aivan tavallinen koulu eikä norssi tavallinen koululainen.

Aulis Ojajärvi
(Veikko N:o 3 1967, 6-7)

Vaan niin olivat ajat muuttuneet vuodesta 1962. Juhlien jälkeen joulukuussa 1967 ilmestyneessä Veikossa nyt ollut yhtäkään kuvaa koko juhlista. Mutta lehteä julkaisikin jo Suomen Teiniliitto, ei enää yksikään Vanha Norssi.

Norssin satavuotisjuhlan Veikon numero on luettavissa luvun norssi 06 alaluvussa 0652 Veikko Norssien 100-vuotisjuhlapäivänä 7.10.1967.

Professori Yrjö Blomstedtin juhlapuhe on luettavissa alaluvussa 0617 Puhe Norsseille 1967.