Norssin jääkärit

Jääkäripataljoona 27 lippu ja Jääkärimerkki.
Kuvat: JP 27, 2006; Jääkärisäätiön adressi.

(JP 27, 2006. Finne 1937, Norssi 1992, Lauerma 1984

Suomen Jääkärit; Lyhyt oppimäärä

Keisari Nikolai II määräsi Suomen sotatilaan 31.7.1914. Venäjän liikekannallepano ei tosin koskenut suomalaisia miehiä, mutta Suomi oli silti ensimmäistä maailmansotaa käyvän valtion osa, jota Venäläiset joukot miehittivät. Uusi laaja venäläistyttämisohjelma julkaistiin 17.11.1914 Helsingin lehdissä. Ohjelma olisi merkinnyt Suomen Suuriruhtinaskunnan autonomian rippeidenkin hävittämistä.

Itsenäisyysliikkeen eräänlainen järjestäytymiskokous pidettiin tilanteen takia 20.11.1914 illalla Helsingissä Pohjalaisten osakuntien talon, Ostrobotnian kassahuoneessa. Kokouksessa päädyttiin perusteellisen keskustelun jälkeen sille kannalle, että Suomi oli irrotettava Venäjän yhteydestä. Koska tämä tavoite oli saavutettavissa vain voimakeinoin, päätettiin ryhtyä valmisteluihin kansan oman armeijan luomiseksi. Hanke edellytti sekä aseita että koulutettuja sotilasjohtajia.

Saksassa oli jo ensimmäisen maailmansodan syttymisvaiheessa tunnettu tiettyä mielenkiintoa Suomea kohtaan. Suomessa mahdollisesti syntyvä kapina sitoisi maahan mahdollisesti runsaastikin venäläisiä joukkoja. Kapina saattaisi lisäksi vetää Ruotsin keskusvaltojen puolelle.

Koska Ruotsi ei halunnut auttaa suomalaisia tällaisessa itsenäistymishankkeessa, suomalaiset itsenäisyysmiehet lähettivät kirjeen Venäjän päävihollisen, Saksan sotilasviranomaisille. Kirjeessä pyydettiin aseiden lisäksi mahdollisuutta saada 150 suomalaiselle ylioppilaalle sotilaskoulutusta Saksassa. Berliinissä päätettiinkin 26.1.1915 järjestää pyydetty koulutus 200 suomalaiselle miehelle.

Ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset saapuivat 25.2.1915 Luoteis-Saksassa Holsteinissa sijaitsevalle Lockstedtin leirialueelle, Lockstedter Lager, jonka nykyinen nimi on Hohenlockstedt. Jääkärien koulutuksen tähän vaiheeseen osallistui kaikkiaan 189 vapaaehtoista, joista 145 oli ylioppilaita.

Suomalaisia ei katsottu vielä tässä alkuvaiheessa Saksan armeijan sotilaiksi, vaan Saksan valtakunnan vieraina olleiksi siviilihenkilöiksi. Kurssista käytettiin myös nimeä Pfadfinder-Kursus, partiolaiskurssi. Se päättyi 24.7.1915, jolloin kurssilaiset vaihtoivat partiopukunsa Saksan armeijan kenttäharmaisiin univormuihin ja heitä alettiin kutsua musketööreiksi.

Saksan keisari Wilhelm II käski 28.8.1915 laajentaa Pfadfinder-Kursuksen vahvennetuksi jääkäripataljoonaksi, jonka täydennysmiehistö olisi saatava Suomesta. Värväystyön johtoelimeksi muodostettiin Suomessa ’Aktiivinen komitea’ sekä sen alakomiteoita, joissa olivat edustettuina kaikki Suomen porvarilliset puolueet. Myös Sosialidemokraattisen puolueen eräät johtomiehet suhtautuivat työhön suopeasti.

Aktiivinen komitea ei kuitenkaan saanut jääkärivärväystä kattamaan koko valtakuntaa, vaan yksityiset värvärit joutuivat toimimaan varsin itsenäisesti. Onnistunut värväys rahoitettiin Suomessa kotimaisin varoin. Saksa maksoi puolestaan Lockstedtiin pyrkineiden matkat Ruotsin rajalta alkaen. Kaikkiaan 1 897 kaikista kansankerroksista lähtöisin ollutta suomalaista miestä palveli jääkäreinä

Suomalaisia alettiin elo-syyskuun vaihteesta 1915 alkaen pitää jääkärijoukkona, jonka nimi oli toukokuuhun 1916 asti ’Ausbildungstruppe Lockstedt’. Pyrkimyksenä oli kouluttaa ydinjoukko mahdollisimman monelle Suomen tulevan armeijan aselajille. Osastoon perustettiin sen takia kiväärikomppanioiden ja konekiväärikomppanian lisäksi pioneerikomppania sekä myöhemmin vielä haupitsijaos.

Uusille tulokkaille annettiin aluksi varsin muodollinen ja ankara alokaskoulutus. Sen jälkeen koulutus monipuolistui. Varsinkin suomalaisten ampumataito, marssimiskyky ja urheilusaavutukset herättivät saksalaisissa kouluttajissa erityistä arvonantoa.

Suomalainen vapaaehtoisjoukko sai liikekannallepanokäskyn 3.5.1916, mikä sai jääkäreissä aikaan huomattavaa innostusta. Suomalaisosasto sai nyt nimekseen ’Königlich Preussisches Jägarbataillon Nr 27’, Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27. Pataljoona, jonka vahvuus oli 203 saksalaista ja 1 254 suomalaista, siirrettiin itärintamalle kolmella junalla 31.5.1916. Saksalaiset oli sijoitettu upseereita lukuun ottamatta miltei yksinomaan huoltotehtäviin.

Junakuljetuksen kolme päivää kestänyt matka kulki Lockstedtista Lyypekin, Stettinin [Puolan Szczecin], Königsbergin [Venäjän Kaliningrad] Tilsitin ja Memelin [Liettuan Klaipeda] kautta Mitauhun [Latvian Jelgava]. Venäläisten linjat kulkivat sodan tuossa vaiheessa Riian eteläpuolella ja pataljoonan alueen pohjoispuolella.

Pataljoona marssi etulinjaan 11.-12.6.1916, jossa se sai vastuulleen neljän kilometrin levyisen, maaperältään erityisen vetisen kaistan rintaman oikealla sivustalla Missejoella. Pataljoona kuljetettiin junilla pois rintamalta 13.-15.12.1916 Libauhun [Latvian Liepaja] jatkokoulutukseen ja selustapalvelukseen.
Pataljoona jouduttiin kuitenkin hälyttämään 5.1.1917 takaisin Riianlahden rintaman vasemmalle sivustalle Aa-joen talvitaisteluihin, joiden aikana olosuhteet olivat peräti ankarat. Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen pataljoona voitiin siirtää 25.3.1917 takaisin Libauhun, jossa myös aselajikohtaista koulutusta viimeisteltiin.

Saksan poliittinen ja sotilaallinen yleistilanne ei kuitenkaan sallinut JP 27:n palauttamista Suomeen ennen kuin helmikuussa 1918. Merikuljetukset tapahtuivat Pohjanlahdelle useammassa erässä. Pataljoonan viimeinen yhteinen paraati pidettiin Vaasassa 26.2.1918, jonka jälkeen jääkärit komennettiin Vapaussodan joukko-osastoihinsa.

(Onttonen & Vitikka 1984, 26-27, 29-30, 34, 40, 43, 45, 55, 58, 62, 66, 70, 72, 76, 90, 92, 104, 147-148)

Jääkärit kotiinpaluuparaatissa Vaasassa 26.2.1918.
Kuva: Mannerheim 1951, 291.