Norssi News

Rikoskortisto

Kouluumme on tullut rikoskortiston laatija. Tarkoitusta varten on opiskelijat kuvattu filmille, filmi kehitetty, ja tuloksena on ollut komea rekisteri. Ylärivissä vasemmalla on soppakunnan kokki, keskellä pakkotyölaitos takapihan puolelta, eikä niin kuin monet luulevat takapuolelta, seuraavana on työlaitoksen tirehtööri ja organisaattori ja oikealla on soppakunnan pelastusvene, jos joku putoaa kelkasta jäiseen veteen. Tämän kortiston suuri ansio on. Niin ihan varmasti on. Etsikää itse.

(Lennun leimaukset. Veikko N:o 4 1963, 34)

LV: – Missäs olit ensimmäisen tunnin?
Opp.: – Nukuin liikaa.
Ääni: – Eix tyttö herättänyt?
(Veikko N:o 4 1964, 38)

Turvallisuustoimenpide

Rehtorin taholta on tehty eräs parannus koulun järjestyssääntöihin pitäen silmällä oppilaiden turvallisuutta. Pääoven käyttö kiellettiin nimittäin kokonaan oppilailta. Näin estetään poikien ryntäily päätä pahkaa kadun yli. Tosin vaarallisen ratakadun koulumatkoillaan ylittävät joutuvat sen edelleenkin tekemään. Koulun kohdalla täytyy sen kuitenkin tapahtua suojatietä myöten.

(Norssi News; Veikko N:o 1 1961, 23; Kuva: Veikko N:o 3 1964, 26)

Kesä 1963

Lomallaan suoritteli 16.64 prosenttia koulumme oppilasaineksesta kesätehtäviään – sellaista ehdonalaista. Kun tuo 16.64 prosenttia tuli kouluunsa korjailemaan asioitaan, kohtasi se hupaisan, mieltä keventävän näyn: kanslian edessä sahajauhoja, putkia, lautoja, maalitölkkejä käytävillä, luokissa katot revittyinä… Olivat opettajien ilmeetkin niin aurinkoisia, oikein mukavalta näytti.

Ehdonalaisia oli siksi paljon, että osa kirjoittajista sai esiintyä

oikein kateederikorokkeella pöytineen tuoleineen, kun luokan lattiapinta-ala osoittautui hieman pienikokoiseksi suurelle laumalle. Mutta luja tahto viepi miehen läpi vaikka harmaan kiven. Prosenteista poistui suurin osa vapaina. Eivätkä nousseet siis päähän.

(Lennun leimaukset; Veikko N:o 3 1963. Kuva: Veikko N:o 2 1969, 24.)

Norssin korkokenkäiset pitkätukat

Skolekin on ruvennu näyttään valosalta, ihan kuin joku yhteiskoulu. Ai miksi? No, kato, pitkiä kutreja, korkeita korkoja ja punaisia kaulaliinoja vilkkuu ihan joka puolella. Hei, eiks ne korkeet instanssit tuppaa antaan tommosia manifesteja, nootteja ja muita lausahduksia ajan ongelmista? Mäkin voin antaa:

Arvoisat [?] Kansalaiset, ärademedborgare, mä ilmisaatan naama peruslukemilla ja vakain tuumin, että tommonen nykyhetken pitkätukkamuoti urospuolisten ihmisolentojen keskuudessa on epänormaalia.

Kyllä mä tiän, et kallonkutistaja ryöstää pesetat, ja monella on hörökorvat ynnä pärstävärkki, jota sietääkin pitää piilossa. Mutta kun letti valuu takapuolen päälle, ja sitä tupeerataan ja otetaan permanentti, niin se ottaa jo ajatteluelimeen ihan poskettomasti. Mua yököttää.

Mä oon samaa mieltä yhen miehen kanssa, joka sano näin: – Joka kerta kun mä nään

gartsalla tommosen lampaan näkösen pitkätukan steppaavan vastaan, tulee mieleen yx teevee mainos, että mitäs uutta sulla on pöksyissäsi.

– Joo, mä oon sitä miältä, että tää muoti sallii meissä kussakin piileksivien perverssien ominaisuuksien päästä esiin ilman yleisen miälipiteen riehakasta vastalausetta. Mut ku mä en tiädä onkse hyvä vai paha juttu, kun en oo Freud enkä Kinsey!

Mut jotseski jäkälän remmi luistaa, kun se hipsii Annankatuu himuksiin päin. Jokaisesta fönsteristä se kattoo komeeta vaalennettuu sammalmätästään ja kompastelee korkeisiin korkoihinsa. [Mitähän muari sanos, jos se tietäs, että karju on pölliny sen sklobot!] Joo, ja sitte tommosen kaverin kupoolia koristaa Norssin lätsä! Ei oo ihme, että skolen maine rapisee.

(Ujo Pellonperä Anturanahassa. Veikko N:o 1 1965, 11-12. Kuva: Veikko N:o 2 1958, 25.)

Martikainen: Siitä seksiongelmasta puhutaan nykyään niin paljon, että ihmiskunta ei kohta enää lisäänny ollenkaan. (Veikko N:o 4 1966, 27)

Veikosta kulttuurilehti

Victor Savtschenko. Ihmeellinen nykymusiikki. Veikosta tehdään kulttuurilehti: esseitä, jazzia, kerhoja, keskusteluja isänmaallisuudesta, tappeluja. Ei hymyä yhtään.

Mutta sensuuri hiiteen. Tahtoo nähdä sääriä polvienkin yläpuolelta. Lukeeko siellä: sensuroitu? Oi, juuri tässä kulkee kulttuurin raja. Ja sitten: LENNU HIRTETÄÄN, HIRTETÄÄN, HIIIRRR… Sellainen ainainen höpöttäjä, puhuisi joskus asiallista asiaa. Se oli kulttuuria.
(Lennun kevätseisaus. Veikko N:o 2 1964, 33.

Kuva: Victor Satschenko, Veikko N:o 2 1965, 19.)

Uudet urut Norssiin?

Norssin urut ovat kohta kokonaan soittokelvottomat. ”Koulumme on jälleen korjattu” -kampanjan yhteydessä ne jäivät uusimatta.

Jo urkuparvikin on aivan epäonnistunut: se on kuin häkki, jossa on kapea rako. Tästä kapeasta aukosta äänen pitäisi kulkea saliin, mutta tosiasiassa se kimpoaa raon yläreunasta takaisin ja jää kiertämään häkkiä. Paras paikka uruille olisi juhlasalin nurkka, mistä ääni pääsisi esteettä leviämään huoneeseen.

Pillit ovat ajan kuluessa tulleet niin epävireisiksi, että sointi on hyvin epäpuhdas. Lisäksi niiden joukossa on monia, joista ei lähde ääntäkään, ja se luonnollisesti luo oman ylimääräisen ”lisänsä” soittoon. Kun on parin tunnin ajan soittanut koulun uruilla, pitää mielellään pienen tauon, sillä koskettimet ovat niin jäykät, että niitä saa painaa miltei hartiavoimin.

Suuri haitta on myös se, että kakkossormion ääni on niin heikko, ettei se kuulu jalkojen töminän vuoksi. Siksi on soitettava vain ykkössormiolla, mikä tietysti rajoittaa ohjelmistoa suuresti. Norssin esihistorialliset urut olisi viipymättä lahjoitettava jollekin museolle, sillä niillä on epäilemättä suuri historiallinen arvo.

(Miksi? Kurttu; Veikko N:o 4 1966, 29)

Korhonen: Mistäs se Kuusamon väestönlisäys johtuu, tarkoitan muustakin kuin siitä, ettei sinne tule sähköä. (Veikko N:o 3, 1966, 26)

Seuraava pieni kertomus ei avautune täydellisesti muille kuin niille norssipolville, joita koulussa opetettiin 1960- ja 1970 -luvun vaihteessa. Muut norssipolvet voivat pillerien ja opettajaluettelon perusteella arvailla mistä oikein on kysymys. Mutta väliäkö hällä. Kertomus on sinälläänkin kaikessa puhdashenkisyydessään suorastaan viehättävä.

Retkellä

Oli seesteinen päivä kävellessäni jalan tietä pitkin mykkänä koti suvista eräreittiä Hyppäsin valtatieltä ojan yli suoraan syvään huokoiseen liejukkoon. Kävellessäni siinä raskain askelin kuului jaloistani hupaisasti: slup, pup. Pian muuttui maasto kuitenkin laaksoiseksi. Pienten lehtosten takaa kohosi ylväänä ikään kuin teräsvuori, jonka takaa pilkistelivät viimeiset päivänsäteet. Oli tulossa ilta.

Valmistauduin yön viettoon. Lähdin hakemaan tarpeita nuotioon visapäinen puukkoni kainalossa. Ennen pitkää olisin kuitenkin toivonut sen olevan kuusteräisen miekan; kovin olivat oksasia salojen koivut! Kun nuotio vihdoin syttyi, lämmitti se vain heikosti, ja silloin tällöin kuului omituisia paukkuja kipinöiden sinkahdellessa suviseen yöhön.

Kuinka kaunis onkaan heräävä luonto! Ensimmäiset punavoittoiset säteet kajastavat idästä valaisten epätodellisella hohdollaan ympäristöä. Jossain atmosfäärin rajamailla viilettää kurkia kohti karpalo- ja lakkakorpia luonnottoman säännöllisessä aurassa. Lähistöllä lirisee puro kohti rauhallista lampea tai järven lahtea.

Kulkija lähtee apealla mielellä lönkyttämään takaisin. Sivistyksen merkit ovat pian havaittavissa: pikkukoiraset ja kollit hyppivät kilvan jaloissa.

Pian tuli vastaan taas tie, jonka toisella puolella komeilivat pato, mäki ja sen huipulla talo. Hyvin hoidetun näköiset pikku peltoset kattoivat maisemaa niin kauas, kuin silmä siinsi.

Ah, kuinka kaipaankaan takaisin luontoon!
(Veikko N:o 4 1969)

Illan televisio-ohjelmat
17.30 Arja-täti kertoo tuhmia
18.00 Sana Hiltan suusta
18.15 Uutiset. Alkuillan vieras Kahila and The Early News
18.30 Mainos-TV. Mainoksia
19.00 TV-2 esittää: Esitämme 1-verkossa
19.30 Tarzan ja elephantit. Amerik. elokuva v 1870
20.45 Jalkapallo-ottelu Guatemala – Panama. Selostavat A. CuCconen ja J. Jåckinen
21.15 Uutiset. Illan yllätysvieras Kahila and The Late News
21.30 Pääjohtaja E. S. Repo selittää yleisradion puolueettomuuspolitiikkaa. Ohjelmassa laulaa Neuvostoarmeijan kuoro Porilaisten marssin.
23.10 Uutiset. Kahila ja The Latest News
23.30 Pinkzist keisarin uudet aarteet
02.15 Kiinalainen elokuva vuodelta 1884
(Veikko N:o 3 1969)

Bilsan naskali: Tulkaa suorittamaan hedelmöitys taululle… viivojen avulla. (Veikko N:o 4 1969)

kansansatu pikkukissasta

Olipa kerran eräs satu, joka alkoi kuten kaikki vanhat sadut: olipa kerran kaunis kertomus, joka alkoi kuten sadun pitääkin: olipa kerran talo, jossa asui ukko kera akan ja he kertoivat toisilleen satua: olipa kerran pikkukissa, joka eli kohtalaisen onnellisena omassa kodissaan. Mutta tietämättömyys rikkoi sen onnen. Se ei tiennyt, mistä minne kodin ohi virtaava puro oli matkalla. Vesi vain juoksi kuin sillä olisi ollut kiire jostakin jonnekin. Ja pikkukissa pakkasi matkalaukkunsa. Ei tiedonhalu, ei totuuden [?] etsintä, ei se, ei se eikä sekään ajanut pikkukissaa maailmalle, vaan ymmärtämätön halu, – oma tahto ja vapaaehtoinen pakko. Pikkukissa löysi suuren maailman. Kesti hyvin pitkän aikaa, ennen kuin pikkukissa löysi takaisin kotiin. Ja juuri eilen pikkukissa eli elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se – häntäkarvasta viiksikarvaan 352 mm. Sen pituinen se, sanoivat ukko & akka. Sen pituinen se.

stefan
(Veikko N:o 2 1963, 31)

Pilleristö elämää varten

MaCa: – Ei, kyllä sikotauti on ihan totta pojat paha tauti. Jos Vänttinen saa sikotaudin, niin siinä on koko Vänttisen suvun tulevaisuus kyseessä. (Veikko N:o 1 1965, 14)

Urski: – … ja sitten koko Venäjän hallitsijasuku sammui.
VIII: – Heh heh heh.
Urski: (miettii hetken ja oivaltaa): – Kylläpäs te nyt olette isoja miehiä ollaksenne.
(Veikko N:o 1 1965, 15)

Ahti: – Nämä väkilukulaskut ovat myös koronkorkolaskuja, koska lapsetkin saavat lapsia.
(Veikko N:o 1 1965, 14)

… endowed with few natural graces…
K: … – varustettuna vähillä luontoisilla viehkeyksillä…
Donna: Hyvä, ettet sentään sanonut suloilla!
(Veikko N:o 4 1964, 38)

MaCa: … ja hän meni alkuasukkaiden pariin tutkimaan heidän avioliittotapojaan ja muita mielenkiintoisia elämyksiään. (Veikko N:o 2 1965, 18)

Esan päiväkirjamuistutus: ”Niiranen voim. Housuitta.”
Seuraavalla viikolla jälleen: ”Niiranen voim. Puvutta”.
MaCan tulkinta: – Jaha, alastomuuskulttuuri jatkuu.
(Veikko N:o 2 1965, 18)

Sinkari: Saksalaiset ja ruotsalaiset kauppiaat vaikuttivat olennaisesti Suomen kaupunkien väkiluvun lisääntymiseen keskiajalla [punastuu]. Khöm, tarkoitin tietysti, että he vaikuttivat siihen vain läsnäolollaan… (Veikko N:o 4 1965, 25)


MaCa: Niin, me itse kukin harrastamme kaikenlaisia asioita puolenyön aikaan.
(Veikko N:o 1 1969)