Norssin Visapää ja Valjakka

Helsingin Normaalilyseon rehtori, kouluneuvos, yliopettaja ja teologian kandidaatti Niilo Karl Robert Visapää [vuoteen 1932 Backberg; 1904-1979] oli syntyisin Raumalta. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1922 ja suoritti teologisen erotutkinnon vuonna 1926 sekä teologian kandidaatin tutkinnon 1929.

Visapää teki useita opintomatkoja Euroopan eri maihin, Afrikkaan ja Yhdysvaltoihin. Valmistuttuaan teologian kandidaatiksi hän toimi Kotkan Lyseon uskonnon ja filosofian alkeiden vanhempana lehtorina vuosina 1929-1935, Helsingin Eteläisen Seurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1936-1944 sekä Mannerheim-liiton sotaorpotoiminnan johtajana vuodet 1944-1946. Kuva muotokuvasta: Erkki Nordberg 2007.

Niilo Visapää tuli opettajaksi Helsingin Normaalilyseoon vuonna 1947. Hän palveli vuosina 1947-1969 Norssin uskonnon, sielutieteen ja filosofian vanhempana lehtorina, yliopettajana 1969-1971 ja rehtorina 1968-1971. Koulun kirjastonhoitajana hän toimi lukuvuodesta 1948-1949 vuoteen 1968.

Visapää toimi lisäksi kouluhallituksen tilapäisenä tarkastajana vuosina 1950 ja 1952 sekä virkaa tekevänä kouluneuvoksena vuosina 1943, 1950, 1951, 1952, 1953 ja 1955-1957. Visapää oli ensimmäinen Norssin rehtori, joka jäi rehtorin toimesta eläkkeelle normaalisti säädetyn eroamisiän perusteella.

Kouluneuvos Niilo Visapää oli osallistunut sekä Talvi- että Jatkosotaan ja palkittu useilla kunniamerkeillä ja ansiomitaleilla: VR 4 [2 kpl.] VM 1, Mm 1939-1940, Mm 1941-1944; SL R 1, XXX, SPR ansiomitali, Suomen Urheilun hopeinen ansiomitali, Islannin Haukan ritarikunnan R 1, Ruotsin VR K 1. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni. Kouluneuvoksen arvonimen Visapää sai vuonna 1965.

Niilo Visapäällä harrasti erityisesti partio-, nuoriso-, kasvatus- kirjallisuus- musiikki- ja rotarytoimintaa. Näillä harrastealoilla hänellä oli runsaasti erilaisia luottamustoimia niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin järjestöissä.

Hän oli muun muassa Suomen Sinisten Partiopoikien [aikaisemmalta nimeltään NMKY:n Partioliitto] puheenjohtaja vuosina 1935-1949 sekä Kotkan Sinisten ja Kalevan Poikien lippukunnanjohtaja. Partioansioistaan hänelle myönnettiin vuonna 1941 Hopeasusi numero 11. (Norssi 1992; Kotkan Siniset 2008)

Vuonna 1947 Norssiin marssinut 1 a ja sieltä vuonna 1955 kirjoittanut 8 a kirjoitti 4. luokalla opettajistaan runon. Sen ensimmäinen säkeistö koski luokanvalvoja Niilo Visapäätä:

Ensiksi tulee Visainen pää,
luokkamme johtaja oiva tää.
Hyvyyden teille meit’ yrittää viedä,
synnit ja rikkeet, niitä ei siedä.
Nuhteet ja kehotukset meille hän antaa,
kenties ne joskus satoa kantaa.
Luokkamme johtaja, hän mies jalo,
silmistä loistaa hyvyyden valo.
(Larjola 2007, 5)

Rehtori, lehtori ja filosofian kandidaatti Risto Mikael Juha Valjakka [1933-2007] oli syntyperäinen helsinkiläinen ja Norssin pesunkestävä kasvatti. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1951 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin Yliopistosta vuonna 1956 pääaineenaan eläintiede. Sen jälkeen hän toimi vuosina 1958-1960 Helsingin Yhteislyseon biologian ja maantieteen nuorempana lehtorina.

Risto Valjakka palasi Norssiin opettajaksi vuonna 1960, josta lähtien hän palveli koulussa biologian ja maantieteen lehtorina vuoteen 1993 saakka. Hän toimi myös Norssin rehtorina vuosina 1971-1975. Valjakan rehtorikaudella Norssiin tulivat peruskoulu, tytöt ja kouluneuvosto. Sinne kehkeytyi myös opinahjon historian ainoa vasemmistoenemmistöinen luokka. Lisäksi koulu siirtyi Helsingin Yliopiston yhteyteen. Kuva: Ilpo Heporauta.

Risto Valjakka keskittyi biologina erityisesti lintutieteeseen ja kirjoitti sekä toimitti vuosina 1961-1981 oppi-, eläin- ja tietosanakirjoja, muun muassa Otavan Isoa Tietosanakirjaa.

Ylioppilastutkintolautakunnan apujäsenenä Valjakka oli vuosina 1978-1993. Hänelle myönnettiin Norssin ansiomerkki. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki.

Opettajana ja opetusharjoittelun ohjaajana Risto Valjakka oli turvallinen auktoriteetti, jonka jo Luonto-Seuran jäsenyydestä ja sen puheenjohtajuudesta lähtien hankittua monipuolista luonnontuntemusta arvostettiin suuresti. Taitavana sanankäyttäjänä hän piristi työtovereiden arkipäivää myös vitseillä ja osuvilla sutkauksilla.

Risto Valjakan rakkain harrastus oli ornitologian ohella musiikki. Hänen kuorojaan olivat Etelä-Suomalaisen Osakunnan Laulajat ja Klemetti-Opiston kamarikuoro. Vuonna 1970 Valjakka liittyi Laulumiehiin, jossa hän toimi muun muassa varapuheenjohtajana.

Hänen upeaa bassoaan kuultiin mieluusti niin Norssin juhlissa kuin Laulumiesten illanvietoissa. Hän lauloi myös Haydnin Missa-brevis -messuun kuuluvassa solistikvartetissa. Tämä messu oli Laulumiesten ohjelmistossa usean vuoden ajan.
(Norssi 1992; Sarvilinna 2007; Kareoja 2007)

Norssin Konventin puurojuhla vuonna 1970. Parhaillaan esitettävänä balladi ’Nikkarin Kerttu’. Esittäjinä Marjatta Schlupp ja Risto Valjakka. Taustalla kertojana vahvennettu kvartetti ja säestäjänä Veli-Matti Welling.
Kuva: Risto Valjakan arkisto.