Nahka Konventti

Uuden vuosikymmenen alku näyttäisi olleen tietynlainen murroskausi, jolloin norssien suhtautuminen Konventtiin sekä yleensäkin koulun harrastuspiirien toimintaan muuttui. Ympäröivä yhteiskunta alkoi silloin tarjota aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia harrastustoimintaan myös koulun ulkopuolella. Kaupunkikin oli toisaalta laajentunut huomattavasti, eivätkä liitosalueilla asuneet pojat enää viitsineet tai jaksaneet saapua kouluun iltaisin. Vaikuttaisi myös siltä, että Konventin johtohenkilöt alkoivat vuosikymmenen lopulla kiinnostua entistä enemmän Helsingin Teinien Liiton ja Suomen Teiniliiton toiminnasta.

Uusi vuosikymmenen alkoi vielä komeasti, kun Konventin 75-vuotisjuhlat järjestettiin 19.11.1950 traditioiden mukaisesti. Ohjelmassa oli vaihtelevia musiikkiesityksiä, lausuntaa ja maisteri Kuusen esittämä Vanhojen Norssien tervehdys juhlivalle konventille. Arvokas ohjelma oli kerännyt paljon yleisöä, joka pääsi lopuksi pyörähtelemään ison salin liukkaalle lattialle.

Vanhat Norssit järjestivät Konventin jäsenille myös tilaisuuksia tutustua Helsingin julkisiin laitoksiin, muun muassa Eduskuntataloon, Postisäästöpankkiin ja Yleisradioon sekä Malmin lentoasemaan. Puurojuhlassa järjestettiin puuronsyöntikilpailu, josta jaettiin perinteinen kiertopalkinto, suuri puukauha. Se oli luovutettu kyseisen kisan kiertopalkinnoksi jo ennen sotia, mutta oli ollut vain kerran kierrossa ennen tätä.

(Veikko N:o 1-2 1950, 9)

Juhlavuoden jälkeen Konventin toiminta alkoi lamaantua. Eräässäkin kokouksessa oli vain 14 osanottajaa, joten se ei ollut päätösvaltainen. Kuitenkin saatiin vielä aikaiseksi kreikkalaisen konsuli Eugenideen kutsuminen kunniajäseneksi. Hänelle lähetettiin Norssin merkki ja kunniakirja. (HN 1950-1951, 4) Toisaalta tutustumiskäynti Suomen joutsenelle keräsi myös paikalle odottamattoman runsaasti väkeä. (Veikko N:o 1-2 1951, 10)

Seuraavana lukuvuonna nostettiin taas kerran esiin kysymys yläluokkien itsehallinnosta. Asiasta järjestettiin jopa neuvoa-antava äänestys. Vaikka teiniluokilla oli pidetty asiasta oikein valistustilaisuuksia, äänestys osoitti, ”että 75 prosenttia lukioluokkalaisista ole tarpeeksi kehittynyttä pystyäkseen itse olemaan omien tekojensa takana”; mitä tuolla sanonnalla sitten tarkoitettiinkaan. Konventti sai kuitenkin muodostetuksi kvartetin, josta muodostui nopeasti ’pieni mieskuoro’. (HN 1951-1952, 4)

Lukuvuonna 1952-1953 terästettiin yhteistoimintaa Tyttönorssin Teinikunnan kanssa järjestämällä keskusteluilta. Sen aikana vaihdettiin ajatuksia nykyajan koululaisten huvituksista. Seuraavana lukuvuonna järjestettiin yhteinen tee- ja keskusteluilta, jossa haviteltiin jo yhteistoimintaa Ruotsin Teiniliiton kanssa. Keskusteluiltoja jatkettiin sittemmin kiihtyvällä tahdilla, mutta muutoin Konventin toiminta ja koko teinitoiminta kokivat verenvähyyttä vuonna 1954. Tämä näkyi myös Veikon lamaantumisena. (HN 1952-1953, 4; 1953-1954, 4; HN 1954-1955, 3; Veikko N:o 1 1954, 3)

Norssin Konventin ja Veikon lamaantuminen kirvoittivat poikia kynän käyttöön myös Veikossa, kun se saatiin taas ilmestymään. Tällöin tosin kynänvarteen oli tarttunut itse päätoimittaja, lehtori Anna-Liisa Mäenpää. Seuraavalle sivulle oli painettu Teinijulistus ikään kuin muistutukseksi Norssin teineille.

On se poikakin ihminen (Lulu)
(Veikko N:o 4 1959, 26)

Norssin Konventin johto lukuvuonna 1952/1953. Vasemmalta: Puheenjohtaja Seppälä, Kuraattori Puramo, Sihteeri Norros ja Rahastonhoitaja Väisänen.

Kuva: Heikki Lindroosin kokoelmat.

Inflaatio

Inflaatio on aika usein lehtien pääkirjoitusten aiheena. Tavallisesti silloin puhutaan rahasta. Lieneekö isku ilmaan puhua kerran aatteestakin – teiniaatteesta.

’Teiniaate’ särähtää jo jotenkin oudolta korvaan. Totuus kuitenkin on, että kun ’teini’ -nimitys sota-aikana otettiin käyttöön, sen takana oli myös aate, ihanne, joka kiteytettiin teinijulistuksen muotoon. Tuntuu miltei hyvältä, ettei tuota julistusta enää yleisesti tunneta, sillä tuskinpa voisi odottaa, että sen kalskahtavasanainen uskonnollis-isänmaallis-aatteellinen paatos herättäisi muuta vastakaikua kuin pilkkaa.

Teinijulistuksen laatimisen aikoihin haaveiltiin teinitytölle suurta tulevaisuutta. Olisi vähitellen aika herätä kysymään, minkä vastauksen todellisuus on antanut.

Meillä Norssissa niin kuin varmasti monessa muussakin koulussa, on kuluneena talvena jouduttu toteamaan: teinikunta nukkuu. Joskus tosin välähtää esiin jotakin myönteistä yksityisten kerhojen työskentelyssä tai jossakin käytännöllisessä suorituksessa, mutta teinitoiminnasta koulun ylimpien luokkien yhdistäjänä, koulunhengen muovaajana ja ilmentäjänä ei voida puhua. Teinikunnan virkailijoiksi joutuneet tuntevat pyörittävänsä myllyä, joka jauhaa tyhjää.

Monet väittävät teinitoiminnan latteuden johtuvan siitä, että nuoriso on latteutunut. Mutta miksi kouluyhteisön parhaatkin usein karttavat teinikuntaa? Meidänkin koulumme teinikunnassa on nimellisinä jäseninä joukko niitä, joilta ei puutu henkevyyttä, ideoita, energiaa? Miksi he hymähtävät, kun puhutaan teinikunnasta? Vastaus voi olla tuskin muu, kuin että itse teiniaate on kärsinyt inflaation.

Teinikäsitteessä vivahtaa jotakin epäaitoa, joka vieroittaa. Käytetään edelleenkin entisiä aatteellisia kilpiä, vaikkei niiden varjossa eläisi mitään muuta kuin teinihipat ja teinimuoti.

Inflaatio saadaan tavallisesti loppumaan vakiinnuttamalla rahan arvo jonkin verran entistä alhaisemmaksi. Olisi korkea aika devalvoida myös teiniaate. Ei ole vaikeata pyyhkiä yli tyhjien sanojen nollia. Vaikeampaa on löytää niiden tilalle uusi numero, ne sanat, jotka ilmaisevat teinikäsitteen nykyisen arvon ja saavutettavissa olevat tavoitteet aatteellisuutta liioittelematta tai sitä kokonaan kieltämättä.

- Jaksaisiko sitä uutta numeroa miettiä joku niistä, jotka ensi vuonna ottavat Norssin teinikunnan asiat vastuulleen?

Päätoimittaja
(Veikko N:o 1 1955, 3)

Teinijulistus

Seisomme isänmaamme verin lunastetulla kamaralla alla kasvon Kaikkivallan. Hän tietää ajatuksemme ja aikeemme. Hänelle meidän tulee tehdä tiliä jokaisesta teostamme.

Kuulumme Suomen kansaan, olemme jäseniä lukemattomien rakentajien ja taistelijain sarjassa. Meillekin lankeaa vaativa oikeus lisätä kansalliseen kulttuuriperintöömme oma osuutemme.

Meitä kutsuu työhön se velvoittava tietoisuus, että nykyiset harrastuksemme ja pyrkimyksemme lyövät aikanaan leimansa kansamme henkiseen ja aineelliseen sivistykseen. Mekin vastaamme osaltamme siitä, minkä kaiun saavat sanat: olen suomalainen.

Teinit! Kohottakaamme ihanteeksemme kansalainen, jonka luonteessa sopusointuisesti yhdistyvät Elias Lönnrotin vaatimattomuus, uskollisuus ja työtarmo, J.V. Snellmanin horjumaton oikeudenmukaisuus ja miehekäs vastuuntunto ja suomalaisen sotilaan lannistumaton uljuus ja sisu.

(Veikko N:o 1 1955, 4)

Opettaja: Kun raudan ominaispaino on 7 ja elohopean 13.6, niin voiko rautakuula pysyä elohopean pinnalla?
Oppilas: Melkein kaksi kuulaa.
(Veikko N:o 2 1954, 15) ’’

”Vai niin! Nyt täällä siis keskustellaan taas puhtaasti häiritsemistarkoituksessa siinä määrin, ettei täällä kohta enää kuule omaa ääntään, ja samalla luodaan luokkatovereille mahdollisimman epäkiitolliset työskentelyolosuhteet!”
(Veikko N:o 1 1956, 18)

Konventin toiminta alkoi kaikista ajan ilmiöistä huolimatta kuitenkin elpyä vuosikymmenen puolivälissä. Lukuvuonna 1955-1956 alettiin suunnitella Konventin 40 vuotta vanhojen sääntöjen nykyaikaistamista. Samana lukuvuonna vihittiin käyttöön myös Konventin piano. Yhteistoimintaa tyttökoulujen teinikuntien kanssa laajennettiin Bulevardin Tyttökoulun suuntaan.

Lukuvuonna 1956-1957 Norssissa pidettiin peräti kahdet teinihipat, ja yhdet yhdessä neljän koulun kesken, sillä kertaa Bullanissa. Tyttönorssien kanssa keskusteltiin puolestaan teeillassa hivenen enteellisesti aiheesta ’Teini ja opettajat’.

(HN 1955-1956, 5; HN 1956-1957, 4)

Kouludemokratia kummitteli vielä vasta noin kahden vuosikymmenen päässä, mutta silti siitä keskusteltiin, joskin hyvin hillityin äänenpainoin. Kyseessä oli juuri Konventin ja Tyttönorssin Teinikunnan 16.11.1956 pidetty keskustelu- ja teeilta, jonka aiheena oli ’Teinit ja opettajat’. Keskustelutilaisuuden ehdotus opettajakunnalle oli: mikäli opettaja ei voi astua alas kateederiltaan, astukoot oppilaat sen sijaan itse opettajan rinnalle, jolloin tasa-arvo olisi myös saavutettu! Koulutyön perusteena tulisikin olla periaate: ensin ihminen – sitten oppilas, ensin ihminen – sitten opettaja. (Veikko N:o 2 1956, 9-10)

Syksyllä 1956 Norssin Konventin toimintaa leimasi Unkarin apu, johon koulu osallistui. Konventti sai kerätyksi tähän tarkoitukseen varoja kaikkiaan 50 000 markkaa, nykyiseltä ostoarvoltaan € 1 102. Helsingin Teiniyhdistys ja Konventti järjestivät myös Suomen Punaisen Ristin kehotuksesta kouluun sidetarvetalkoot Unkarin haavoittuneiden auttamiseksi. Tähän tilaisuuteen osallistui noin 250 teiniä Helsingin eri kouluista. Unkarin avun kolmas muoto oli ruusukkeiden valmistus ja myynti, johon osallistui norssien lisäksi Tyttönorssin Teinikunnan edustajia. (HN 1956-1957, 4; Veikko N:o 2 1956, 11)

Lukuvuonna 1958-1959 ryhdyttiin pohtimaan kysymyksiä, jotka saattaisivat avata uria uusille toimintamuodoille. Vanhoista traditioista, etenkin Nahkakonventista pyrittiin silti pitämään tiukasti kiinni. Konventin toiminnan nousukausi jatkui myös seuraavana lukuvuonna. Lukuvuonna 1956-1957 Konventti oli esiintynyt yhdessä Tyttönorssin Teinikunnan kanssa radio-ohjelmassa ”Koulu elää illallakin”. Nyt Norssin päivän juhlakonventti televisioitiin 14.5.1960 Tesvisiossa. (HN 1956-1957, 4; 1958-1959, 5; 1959-1960, 4)

Kuva: Kari Sakselan kokoelmat.

Ei voi nahkaa kyllin varoittaa

Konventin eräs vuosittainen yhteistilaisuus oli niin sanottu Nahkakonventti, jossa kuudesluokkalaiset otettiin Konventin täysivaltaisiksi jäseniksi. Tämä tilaisuus, jossa 16-vuotiaita nahkoja valmennettiin teineiksi, järjestettiin yleensä lokakuun alussa.

Vuosikymmenen puolivälissä aloitettiin myös teinitoimintaan valmistavaa niin sanottua nahkakoulutusta. Se käsitti muutaman luennon ja mallikokouksen. Itse Nahkakonventti oli tilaisuus, ”jossa kuudesluokkalaiset joutuivat monipuolisen henkisen kidutuksen kohteeksi”.

(HN 1956-1957, 4; 1957-1958, 5)

Siitä voidaan esimerkkinä nautiskella Nahkakonventin antia sanoin ja kuvin, jotka puhukoot itse puolestaan. Kidutus ei ilmeisesti ollut aivan pelkästään henkistä laatua.

Kuva: Veikko N:o 3 1958, kansi.

Kuva: Veikko N:o 2 1956, 12.

Kuva: Veikko N:o 2 1956, 13.

Tällaista inkvisitiokäytäntöä vastaan myös protestoitiin Veikon palstoilla, mutta tilanne ja tavat muuttuivat vasta suurten ikäluokkien tullessa teinipoikaikään.

Tällaisen sai sen rääkin kestettyään. Kuva: Eero Akaan-Penttilän kokoelma.

Viisauden Sarvi

Toinen vankka traditio oli kilpailu Viisauden Sarvesta, josta kamppailtiin myös 1950-luvulla. Todellinen haka tässä lajissa oli Tapani Talari. Hän osoitti kolme kertaa peräkkäin olleensa todellinen nero viisaiden joukossa. Seuraavassa esitellään hänen kumoamattomia oivalluksiaan.

Väitetään: Kahteen kertaan käännetty tai kielletty asia ei ole samaa kuin alkuperäinen asia eli ilman rahatta ei tarkoita rahalla tai rahan kanssa.

Oletetaan: todistaminen voi tapahtua kokeellisesti fysiikan tutkimuksen tapaan.

Kokeen ja todistamisen suorittamiseksi väittelijä varasi a) havaintopiirroksen b) halkaistun polakan c) itsevarmuutta.

Todistelma: havaintopiirros esittää ympyrää. Ympyrässä keskipiste ja halkaisija. Halkaisijan päätepisteitä merkitään kreikkalaisilla myy- ja ksii –kirjaimilla.

I) Kieltoa esitetään kääntämällä ohjekuviota 180 astetta; kaksinkertaista kieltoa kääntämällä 3600.

II) Tehdään tuo kaksinkertaiseen kieltoon tarvittava käännösoperaatio. Vaiheessa

a) kuvio on kiertynyt 180o ja myyn paikalla on nyt ksii ja tasan päinvastoin. Vaihe

b) näennäisesti osoittaa lisätyn puoliympyräkiertoliikkeen jälkeen myyn ja ksiin uusien pysähdysasemien olevan entisillä paikoilla. Tämän ei kuitenkaan todellisuudessa tarvitse olla totta.

III) Todetaan tämä ei-oleminen seuraavanlaatuisella audiovisuaalisella kokeella:

Halkaistun polakan päälle kuvitellaan matemaattisesti voisively. Puraistaan toiseen polakan molemmista päistä lovi merkiksi. Suoritetaan kaksinkertainen kääntöliike; ensin puoli kierrosta ja sitten loput puoli kierrosta. Kas suuhumme osoittaakin polakan ehjä pää. Olemme oikeassa. Kahteen kertaan käännetty ei ole samaa kuin ei-ollenkaan-käännetty. Joten ilman rahatta ei ole rahalla tai rahan kanssa. Quid erat demonstrandum.

Diskvalifioinninkin uhalla viisas[telija] toi mukanaan suuren, vihreän ja makean omenan. Tämän hän lupasi antaa sille, joka saattoi selvittää milloin ilman rahatta merkitsee rahalla tai rahan avulla. Kohtuullisen miettimisajan vierittyä väittelijä puraisi omanasta palan ja auttoi katsomoa väitöksen ehtojen selvityksessä omahyväisellä äänellä lausuen: ”Väitteeni pitää paikkansa, jos todistamisessa käytetään kahta käännösakselia”.

Omasta viisastelustaan paperille tallentanut Tapani Talari

(Veikko N:o 4 1958, 5-6)

Veikko N:o 4 1958, kansikuva.

Konventtitanssiaiset

Kouluhippoja järjestettiin tietysti myös 1950-luvulla. Niitä pidettiin kaikissa helsinkiläisissä lukioissa lauantai-iltaisin Tyttönorssia ja mahdollisesti jotakuta muuta opinahjoa lukuun ottamatta. Suurimman suosion saavutti se koulu, jossa soitti joku nimekäs orkesteri, esimerkiksi Erik Lindström. Myös levyhippoja järjestettiin, mutta diskot eivät tuohon aikaan vetäneet. Norssin Konventti sai järjestää muutamat kouluhipat vuosittain koulun voimistelusalissa. Sen lattia peitettiin silloin kovalevyillä kulumisen estämiseksi.

Norssin ja Tyttönorssin välillä vallitsi Ratakadun ja Runeberginkadun välillä kulkenut ’Hyvyyden akseli’. Tyttönorssin Rehtori Lydia Almila ei näet koskaan sallinut, että hänen koulussaan olisi järjestetty teinihippoja. Hänen vaikutustaan oli ilmeisesti se, että myös Norssin Rehtori Rafael Holmström yritti saada pidettyä poikanorssit poissa synnin poluilta pitämällä heitä loitommalla paheellisilta tanssilattioilta. Tilanne meni lopulta niin kireäksi, että lukiossa silloin opiskellut Ossi Mäkelä joutui eroamaan Norssista, koska soitti toisinaan tanssiorkesterissa. Hän kirjoitti sittemmin ylioppilaaksi yksityisoppilaana.

Rehtori kaiketi kuvitteli saavansa myös muut rehtorit omalle kannalleen, muttei poikien onneksi onnistunut. Norsseille löytyi näet muitakin tanssipaikkoja, mutta Konventilta menivät mahdollisuudet hankkia teinihipoilla varoja. Rehtorin poika Asko Holmström kertoi kerran jälkeenpäin, että hän oli kyllä yrittänyt taivutella isäänsä tajuamaan tilanteen, mutta arvovaltakysymykset eivät sallineet kiellon peruuttamista.

(Larjola 2007, 20-21)

Mutta järjestettiin toki Tyttönorssissakin aina 1950-luvun loppuun asti joka kolmas vuosi Teinikunnan Kevätkonventti, johon tietysti osallistuivat vain lukioluokat. Tyttöjen piti ennen konventtitanssiaisia kirjoittaa listalle kavaljeerin nimi ja ammatti. Iällä ei ollut niin suurta merkitystä, sillä tuskinpa kukaan olisi sinne kovin paljon vanhempaa tai nuorempaa poikaa tuonutkaan. Ammattia pidettiin sen sijaan hyvinkin merkitsevänä. Näihin konventtitanssiaisiin osallistui myös lukuisia norsseja.

Parhaimpiinsa pukeutuneet nuoret menivät jonossa sisään kouluun ja tervehtivät virallisesti portaiden juurella odottavaa rehtoria sekä teinikunnan puheenjohtajaa. Vanhat tanssit, jotka aloitettiin poloneesilla, tanssittiin juhlasalissa. Modernit tanssit karkeloitiin koristellussa voimistelusalissa. Juhlaväki nautiskeli nuorempien kansallispukuisten oppilaiden tarjoamia, aidosti alkoholittomia virvokkeita. Tilaisuus oli jäykkä ja ympäristö pojille kova paikka. Rehtori esti muutoin kyllä kaikki norssienkin epäviralliset yhteydenotot omaan katraaseensa jopa penkinpainajaisia valmisteltaessa. ”Ei meidän tytöt!”

Konventtitanssiaiset Tyttönormaalilyseossa. (Kolbe 1994, 83-84)

vuonna 1959. Kuva: Kolbe 1994, 83.

Mutta luonto veti tikanpoikia joka tapauksessa puuhun tuolloinkin. Suhteita tyttönorsseihin solmittiin tietysti Norssin ja Tyttönorssin teinikuntien yhteisissä keskustelutilaisuuksissa sekä niiden jälkeen kotimatkalla. Ehkäpä juuri ne aiheuttivat lukuisia norssien ja tyttönorssien välisiä avioliittojakin, eivät niinkään Konventtitanssiaiset.

Uusi sanakirja, toimittanut Norssin oppilaskunta.
mit den gewaltigen blauen Augen = väkivaltaisine sinisine silmineen
de bodde sina eremitboar = he rakensivat sorsanpesänsä
de uppförde sina hyddor på åsarna = he kuljettivat majansa aasin selässä
(Veikko N:o 1 1959, 21)

Uusi sanakirja, toimittanut Normaalilyseon oppilaskunta.
das Männlein = miekkonen, pikkumies, pikku-ukko, ukkonen
manu mittere = lähettää Manu
damporträtt = tamburiini
nyfikenhet = uudenaikaisuus
(Veikko N:o 4 1958, 18)

Oran, Conestan ja Kuusisen yhteismainoksesta. Veikko N:o 1 1955, 19.