Vapaa-ajan keskus

Koulupojille oli sota-aikana tarjona vielä niukemmin vapaa-ajan viettomahdollisuuksia kuin edellisellä vuosikymmenellä. Vapaa-aikana oltiin paljon luokkatoverien kesken, ja koulun ulkopuoliset ihmissuhteet hoidettiin lähinnä suvun kesken. Norssin Konventin erilaiset kerhot, niin kutsutut ’vapaat harrastukset’ muodostuivat siten Norssin pojille aivan keskeiseksi vapaa-ajan viihdykkeiksi.

Lennokkikerho oli yksi 1940-luvun voimallisimmista kerhoista. Kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet mukaan. Siksi perustettiin toinenkin Lennokkikerho, jossa oli mukana myös ressulaisia. Vapaa-aikaa käytettiin paljon myös urheiluun. Ajan muoti-ilmiö oli jääpallo, mutta myös luistelua, hiihtoa, jalkapalloa, pesäpalloa ja koripalloa harrastettiin. Elokuviin mentiin, jos vain päästiin. Turnarit koordinoi urheilutapahtumia ja koulujen välisiä kilpailuja, ennen kaikkea Norssin ja Ressun välisiä, mutta sota vaikeutti niidenkin järjestämistä.

(Lyytikäinen 2003; Sunell 2003; Sipponen 2003)

Oppilaiden muodostamat yhdistykset ja kerhot, jotka toimivat Norssissa 1940-luvulla.

1) Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat
2) Normaalilyseon Suojeluskunta
(SNL 1938-1939, 8; 1939-1940-1941, 10-11; 1942-1943, 4; 1943-1944-1945, 1945-1946, 5-6; 1946-1947, 5; 1947-1948, 5-6; 1948-1949 5-6; 1949-1950, 5-6 )

Abiturus elokuvissa: Irja, käske sen vieressäsi istuvan miehen ottaa kätensä pois vyötäisiltäsi.
Irja: Käske itse, en tunne häntä lainkaan.
(Veikko no 1 1940-1941, 19)

Veikon ilmestymiseen tuli talvisodan takia vuoden mittainen katkos. Vuoden 1939 syksyn ensimmäisen numeron käsikirjoitus oli ollut jo valmis painettavaksi. Siitä tuli kuitenkin koulun toiminnan keskeytymisen ja lopulta väliaikaisen loppumisen takia ”numero, joka ei koskaan ilmestynyt”. (Veikko N:o 1 1940-1941, 9)

Muutoin Veikko ilmestyi myös Jatkosodan aikana, mutta joutui taloudellisten vaikeuksien ja säännöstelytalouden oloissa viettämään hiljaiseloa. Lehden vastaavana toimittajana toimi koko sotien ajan lehtori Esko R. Joki. Suhteellisen normaalin lukuvuoden 1940-1941 aikana ilmestynyt viides painettu vuosikerta käsitti viisi numeroa, joissa oli yhteensä 160 sivua. Tämän vuosikerran ensimmäinen numero, joka on luettavissa tiedostokansiossa norssi0446, omistettiin sankarivainajille. Kolmas numero oli lehden 70-vuotisjuhlanumero. Lehden tilaushinta norsseille oli 10 markkaa [= € 2,09] ja ulkociviksille 25 markkaa [= € 5.23]. (HSN 1939-1940-1941, 11; Veikko No 1 1940-41, 9)

Veikko oli koulun tärkeä yhdysside, ja sen ilmestymistä odotettiin. Sitä toimitettiin pääasiassa lukioluokkien puitteissa. Vanha norssi ja vuoden 1937 historiikin tekijä, kirjailija Mika Waltari avusti siinä toisinaan. Syynä oli ilmeisesti Norssia kohtaan tuntemansa lukkarin rakkaus, vaikkei Waltaria koskaan kouluaikoina valittukaan lehden päätoimittajaksi. Lehti oli sotien aikana välillä taloudellisissa vaikeuksissa, jolloin lehden taloudenhoitaja teki kierroksia vanhojen norssien keskuudessa lahjoitusten saamiseksi. Myös painatus ja paperin jakaminen olivat tuolloin säännösteltyjä. (Lyytikäinen 2003; Sipponen 2003)

Veikko elpyi sodan ajan lamavuosista aluksi nopeasti. Se ilmestyi heti lukuvuonna 1944-1945 useana sisältörikkaana numerona. Uutena sisältönä oli entisten norssien kirjoitussarja, jossa he antoivat koululaisille neuvoja ammatinvalinnassa. Jatkuva säännöstelytalous piti lehden kuitenkin suurissa vaikeuksissa koko 1940-luvun lopunkin ajan. (HSN 1943-1944-1945, 7; 1945-1946, 5; 1947-1948, 5)

Luonto-seura täytti 30 vuotta vuonna 1943. Tärkeimmän osan toiminnasta muodostivat varsinkin talvisaikaan kokoukset. Niissä oli mahdollisimman vaihtelevaa ja alaan kuuluvaa ohjelmaa. Sen järjestämisestä huolehti viisihenkinen johtokunta. Useimmat koulun ulkopuolisista esitelmöitsijöistä olivat itse olleet kouluaikoinaan seuran jäseniä.

Ulkopuolisten luennoitsijoiden saanti oli luonnollisesti sotien aikana huomattavasti vaikeampaa kuin rauhan vuosina. Tällöin olikin turvauduttava pääasiassa omiin voimiin. Myös sota-aikana tehtiin keväisin ja syksyisin erilaisia retkiä, kasviretkiä, linturetkiä ja hyönteisretkiä, jotka lisäsivät osallistujien luontotuntemista.

Seuran erikoisuutena oli noin 220 nidettä käsittänyt kirjasto, jonka kartuttamiseen käytettiin yleensä jäsenmaksuista kertyneet varat. Seuralla oli lisäksi oma lehti, ’Luonto’, jota oli 30 vuoden kuluessa ilmestynyt kaikkiaan 41 numeroa. Arkistossa oli myös viitisenkymmentä tutkielmaa, jotka jäsenet olivat itse kirjoittaneet. Juhlivan seuran kiinnostus oli taas sillä erää alkanut kallistua lintutieteeseen, joka oli kuulemma ankeina sota-aikoina alkanut herättää yleisempääkin huomiota. Seura vietti juhlavuottaan sodan takia ilman mitään juhlallisuuksia.
(Jekki 1943)

”Liian leveä haarukka”, sanoi korohoron oppilas, kun sattumat jäivät haarukoidessa soppapataan. (Veikko Kevätnumero 1942, 14)

Norssin Karjala-Seura perustettiin jo lukuvuonna 1939-1940, ja se toimi lukuvuoteen 1943-1944 saakka. Kerho ei liene saavuttanut oppilaiden keskuudessa kovinkaan suurta jäsenmäärää. Kuvissa Akseli Gallen-Kallelan piirtämä Karjalan vaakuna ja Akateemisen Karjala-Seuran juliste.

Mikä on Norssin Karjala-Seura?

Jokainen norssi on varmasti nähnyt yläaulan ilmoitustaululle ilmestyvän silloin tällöin ilmoituksen Karjala-Seuran kokouksesta. Asiaa tuntemattomien keskuudessa lienee ilmoitus herättänyt varsin luonnollista uteliaisuutta. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on hieman kohottaa salaperäisyyden verhoa Norssin Karjala-Seuran yltä.

Norssin Karjala-Seuran tehtävänä on ensi sijassa suorittaa kansallista herätystyötä koulunuorison keskuudessa. Se tahtoo syövyttää jäsentensä vakaumukseksi, että jokaisen yksilön tulee ehdoitta ja tinkimättä palvella kaikkine töineen isänmaansa ja kansansa parasta ja löytää siitä elämänsä korkein onni. Laajemmassa merkityksessä Karjala-Seura on johtajakoulu.

Maamme tarvitsee ennen kaikkea kansallisesti heränneitä, vastuuntuntoisia ja kyvykkäitä johtajia. Niiden kasvattamiseen ei nykyinen koululaitos pysty. Karjala-Seura haluaa herättää jäsenissään voimakkaan isänmaallisen innostuksen ja suomalaiskansallisen hengen ja kasvattaa heitä asioista selvillä oleviksi, kyvykkäiksi miehiksi, jotka eivät epäröi tarttua vaativaankaan tehtävään isänmaan onnen ja menestyksen edistämiseksi.

Karjala-Seuran kokouksissa muodostavat seuran jäsenten pitämät puheet ja esitelmät tärkeimmän ohjelman. Suuri Suomi ja sen tulevaisuus, maanpuolustus- ja suomalaisuuskysymykset, heimokansojen historia – siinä muutamia aiheita. Paitsi varsinaisia kokouksia pidetään silloin tällöin veljesiltoja, jotka ovat innostavia ja isänmaallista mieltä lujittavia tilaisuuksia.

Niissä muun muassa vaihtelevan ohjelman ohella keskustellaan teekuppien ääressä monenlaisista kysymyksistä. Isänmaallisille lauluille annetaan suuri merkitys, ja kokoukset ja veljesillat päättyvät säännöllisesti Karjalan Marssiin.

Norssin Karjala-Seuran jäseniksi pääsevät norssit viidenneltä luokalta lähtien. Jäseneksi ilmoittautumiset ottaa vastaan seuran sihteeri. Oltuaan vähintään yhden lukukauden seurassa jäsen saa vannoa seuran valan. Oppikoulujen Karjala-Seuran merkki annetaan seuran johtokunnan harkinnan mukaan niille jäsenille, jotka ovat vannoneet valan ja ahkerasti työskennelleet seuran ja sen päämäärien hyväksi.

NORSSI!

Jos harrastat sellaisia asioita kuin suomalaisuusasia,

jos haluat päästä selvyyteen siitä ja monesta muusta kansallemme elintärkeästä kysymyksestä, jos isänmaan etu on Sinusta arvokkaampi kuin yksilön etu, silloin on paikkasi Karjala-Seuran riveissä.
(Kurki-Suonio 1943)

Metsäkulman kansakoululla olevaa koulutuskeskusta tulee itse majuri tarkastamaan. Vartiomiehenä oleva vähän hermostunut oppilas vetää luut kasaan ja ilmoittaa: ”Herra Majuri! Metsäkansan kulmakoulun …”
(Veikko Kevätnumero 1942, 14)

”Lainaisiko täti Kallelle sakset?”
”Mutta eikö sinun äidilläsi ole saksia?”
”Kyllä on, mutta niillä ei saa leikata rautalankaa.”
(Veikko N:o 2 1942-43, 37)

Kuva: Veikko No 1 1936-37, 27.

Nahka tulee kavereineen Valion baariin ja huokaisee ovella:
”Onpa ihanaa saada istahtaa, kun on saanut tsitata leffassa 2 tuntia!”
(Veikko helmikuu 1942-1943)

Norssin Lennokkikerho oli sodan aikana eräs Konventin suosituimpia kerhoja. Kerho perustettiin vuoden 1940 alussa, ja se toimi Suomen Ilmapuolustusliiton alaisena. Kerho järjesti kursseja, joihin osallistui poikia sankoin joukoin. Jäsenet ottivat myös osaa moniin kilpailuihin.

Kerhon kasvatuksellisena tarkoituksena oli antaa pojille ilmailualan alkeiskoulutusta, jotta heistä voisi myöhemmin tulla hävittäjälentäjiä Suomen ilmavoimiin. Kerhon logo (Veikko Kevätnumero 1942, 6) oli niin ikään ilmavoimien tunnus, joka on vieläkin käytössä.

Kerhoon pääsi jo 12-vuotiaana Siellä oppi rakentamaan vuosi vuodelta vaikeampia ja parempia lennokkeja. Niitä rakentamalla ja lennättämällä opittiin tuntemaan lentämisen peruslait ja eri konetyypit.
(R. H. 1942)

Lennokkikerho kevätnäyttelyssään 1942. Kuva: Veikko Kevätnumero 1942, 6.

Norssin Lennokkikerho lopetettiin lukuvuonna 1945-1946, jolloin sen toiminnan jatkajaksi muodostettiin Norssin Purjelentokerho. Siitä tuli heti Lennokkikerhon toiminnan jatkajana Konventin kaikkein voimallisin kerho. Kerhossa rakenneltiin aluksi lentokoneiden pienoismalleja, mutta oman normaalikokoisen purjekoneen rakentaminen käynnistyi jo kerhon perustamisvuonna. Kerhon suurin voimainponnistus oli kuitenkin tuona lukuvuotena pääsiäisloman aikana järjestetty suuri ilmailunäyttely. Purjekone oli sittemmin lukuvuonna 1946-1947 jo miltei valmiina koulun kerhohuoneessa. Sen myöhemmistä vaiheista ei ole enää mainintoja vuosikertomuksissa. (HSN 1945-1946, 5-6; 1946-1947, 5)

Toinen uusi kerho oli Norssin Filateliakerho, joka perustettiin Jatkosodan jälkeen lukuvuonna 1944-1945. Filatelistit kykenivät jo lukuvuonna 1947-1948 järjestämään Suomalaisen Normaalilyseon 60-vuotisjuhlien yhteydessä oman, erittäin onnistuneen näyttelynsä. Seuran toiminta näyttää sittemmin nukahtaneen lukuvuonna 1948-1949, koska koululle lahjoitettiin seuraavana lukuvuonna 22 089 markkaa [€ 742,45] toiminnan elvyttämiseksi.

(HSN 1944-1945, 7; 1945-1946, 5; 1946-1947, 5; 1947-1948, 5; HSN 1949-1950, 5-6; Logo: Veikko N:o 3-4 1947, 7)

Koulun muita uusia vapaiden harrastusten kerhoja olivat Retkeilykerho ja Teknillinen kerho, jotka molemmat aloittivat toimintansa lukuvuonna 1945-1946. Retkeilykerho järjesti pojille sunnuntaisin reippaita lenkkejä. Kerhon tarkoitusperänä oli tutustuttaa jäsenensä kotiseudun ympäristöön, sen historiallisiin muistomerkkeihin sekä ennen kaikkea luontoon.

Retkiä tehtiin myös jonkin tyttökoulun kanssa, mikä kiinnitti niin opettajien kuin joidenkin oppilaidenkin huomiota. Tällöin tarkoitukseksi selitettiin ’houkutella koululaiset pois hämäriltä tanssipaikoilta, pois niiden epäterveellisestä ilmapiiristä sekä yhdistää reipas ulkoilu ja terveellinen seurustelu raikkaassa luonnossa’. Teknillinen kerho keskittyi taas heikkovirtatekniikan saloihin.

(HSN 1945-1946, 5; Melakoski 1947)

Norssissa virisi sotien jälkeen lisäksi voimakas kulttuuriharrastus. Abiturus Aarno Voipio voitti lukuvuoden 1946-1947 hiihtolomalla pidetyllä ’Teinien kulttuuriviikolla’ puhallinsarjan huilulla, ja 7.a -luokan oppilas Paavo Berglund voitti Helsingin Teiniyhdistyksen jousisoitinten soolosarjan. Koulun orkesteri oli ryhtynyt toimimaan uudelleen. Se sekä jousikvartetti voittivat sekä teinien valtakunnalliset että piirin mestaruudet.

Näytelmäkerho herätettiin myös henkiin. Kerho esitti lukuvuonna 1947-1948 Tippakonventissa kaksi esikoisnäytelmäänsä. Koulun orkesteria alkoi johtaa vanha norssi, ylioppilas Tuomas Haapanen. Orkesteri järjesti lukuvuonna myös oman musiikki-iltansa ja saavutti kolmannen sijan Tampereella pidetyillä Teinien kulttuuripäivillä.

(HSN 1946-1947, 5; 1947-1948, 5-6)

Koulun orkesterin toiminta vaimeni lukuvuoden 1948-1949 syksyllä Tuomas Haapasen valmistellessa ensikonserttiaan. Harjoitukset aloitettiin uudelleen kevätlukukaudella, mutta orkesteri oli lisäksi menettänyt edellisenä keväänä runsaasti tärkeitä voimiaan. Paavo Berglundista tuli keväällä orkesterin johtaja ja Paavo Unkarista sen konserttimestari. Norssin mieskuoro sen sijaan herätettiin henkiin VII luokan toimenpitein.

Näytelmäkerho oli taas voimissaan. Se esitti maisteri Ilkka Kaakisen johdolla vuoden 1948 joulujuhlassa saunakohtauksen Seitsemästä veljeksestä sekä vuoden 1949 joulujuhlassa ansiokkaasti otteen Seitsemän veljeksen joulukohtauksesta. Lukuvuonna 1949-1950 näytelmäkerho esitti koulun juhlasalissa Nummisuutarien ensimmäisen näytöksen. Koulun varsin suurimittaiset lausuntakilpailut pidettiin 19.5.1950. Pentti Saarikoski IV luokalta saavutti alaluokkien runomittaisen esityksen sarjassa kunniakkaan toisen sijan.
(HSN 1948-1949, 5-6; 1949-1950, 4)

Suomalaisen Normaalilyseon Partiopoikien toiminta oli sotien aikana täysin lamassa. Se johtui siitä, että lippukunnan koko johtajisto oli silloin rintamalla täyttämässä partiolle antamaansa lupausta: elää elämänsä Jumalalle, isänmaalle ja kodille. Näistä miehistä kaatui sankareina puolentoistakymmentä, noin 90 prosenttia koko johtajistosta. Rauhan palattua partiotoiminta elvytettiin uudelleen 4.6.1945 pidetyn elvytyskokouksen päätösten perusteella. Toiminta aloitettiin uudelleen, kun koulu alkoi syksyllä 1945. SNLP:iin liittyi samana syksynä jo noin 100 poikaa. (Keka 1945)

Hirvi-vartion kronikka pikkujoulujuhlassa 1.12.1945

Viime syksyn’ SNLP jälleen henkiin heräs, sata poikaa partioonsa Timo Tikka keräs’.
Hei Susi, – Haukka, - Ilves, - Saukko, sekä Karhunpoikain joukko, Hirvivartio ja muut.

Toimintamme mörskällä se ompi ollut vilkast’, ahkerasti opiskeltu on joka tiistai-ilta.
Hei, opittu on liputusta, solmuja ja titausta, bograttukin väliin on.

10.s päivä lokakuuta skulattiin matsi, Saukon pojat pesiksessä lyötiin matalaksi.
Hei pesis ompi kiva peli, kunhan vain on hyvä keli, silloin kyllä pärjätään.

Kerran tässä partiol’ oli maastoleikki-päivä, meille kurjill hävinneille silmät mustiks jäivät. Hei Pitkä Veka lipun ryösti, puolustajat maahan syöksi, mutta siitä huoli viis.

Mutta yksi lohtu sentään oli meillä toki, prosenteis’ ei eelle päässyt kukaan vaikka koki.
Hei Kalle, Pentti Raimot, Esko Hannu, Helmeri ja Seppo, Matti ja pari ynnä muu.

Päivänäpä muutamana mörskäll’ oli pauke, pommeja kun pudotteli Suomensalon Kalle.
Hei säästä pommis tuonnemmaksi, muuten tulee Norssin vaksi, silloin oksat karsitaan.

Äkseerattu myöskin ompi joka tiistai-ilta, komennukset meillä menee kuin mosatrampparilta.
Hei Esko huutaa ojennusta, pojat seuraa komennusta, Helmeriä joskus naurattaa.

6:na marraskuuta oli tietomatsi, jälleen pärjäs pojat Hirven tullen paremmaksi.
Hei Helmeri on viisas miesi, senhän kaikki pojat tiesi, Samoin Pentti, Mattikin.

Kerran tässä myöskin oli yrittäjä viikko. Kaupparatsuin pojat toimi jokahinen iikka.
Hei tässä tulee legaatteja, ostetaanko plakaatteja.. Yrittäjä vie yht. kuntaa eteenpäin.

Tällaista on olo ollut Hirvi-vartiossa, kivaa kaikki toiminta on Norssin partiossa.
Hei, tähän tämä laulu loppuu, toisillakin on jo hoppu, mutta ensin toivotamme Hauskaa pikku-joulua.
Kirj. K. Saarinen -45.
(Saarinen 1945)

Armas Maasalon johtama Norssin kuoro lukuvuonna 1946/1947. Kuoro esiintyi vuosittain adventtiaikana Johanneksen kirkossa ja Suomen Laulun kanssa Suurkirkossa.
Kuva: Heikki Lindroosin kokoelmat.

Raittiusseura Kipinä täytti 50 vuotta 27.2.1946. Seuran alkuvuosina toiminta ei ollut ollut ainoastaan vilkasta, vaan myös monipuolista. Seuralle perustettiin peräti kaksi lehteä ’Kipinä’ ja ’Kasper’, joita toimitettiin suurella harrastuksella.

Kipinän ensimmäiset säännöt ovat peräisin vuodelta 1906, ja ne olivat vielä juhlavuotenakin osittain voimassa. Seuraavana vuonna Kipinä liittyi Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliittoon, SONR:ään. Noista ajoista alkaen alaluokkalaiset olivat muodostaneet ’kipinäläisten’ valtavan enemmistön, kun taas civikset olivat keskittyneet lähinnä konventin toimintaan.

Taantumisen aika oli koittanut 1920-luvulla, kunnes toiminta taas vilkastui vuodesta 1928 alkaen. Kipinän loistoaikaa olivat olleet vuodet 1937-1939. Kipinä saavutti silloin erittäin suuren suosion Helsingin koulunuorison keskuudessa hauskoilla juhlillaan ja teeilloillaan. Sotien aikana ja heti niiden jälkeen Kipinän toiminta oli luonnollisesti hiljaisempaa. Oikeastaan vain perinteiset juhlat näkyivät ulospäin.

(Voipio 1947)

Opettaja: Mitä on transparent suomeksi?
Oppilas: Läpinäkyvä.
Opettaja: Voisitteko antaa jonkun esimerkin asian havainnollistamiseksi?
Oppilas: Tikapuut.
(Veikko N:o 1-2 1947, 20)

Opettaja historian tunnilla: Jaa, jaa, tässä sinäkin vaan seisot Pekka, etkä tiedä, koska Assyrian kuningas Assuruapal II hallitsi. Mitähän sinustakin tulee käytännön elämässä?
(Veikko N:o 1-2 1947, 20)

Nahka: Isä, mikä on pankki?
Isä: Poikaseni, pankki on laitos, joka lainaa rahaa, jos voi pätevästi todistaa, ettei sitä tarvitsekaan.
(Veikko N:o 1-2 1947, 20)

Turnarien toiminta keskeytyi luonnollisesti Talvisodan ajaksi, mutta jatkui taas syksyllä 1940. Uutena palloilumuotona tuli harjoituksiin mukaan koripallo, jota oli kyllä harjoitettu koulussa pitempäänkin Konventin puitteissa. Sen lisäksi ohjelmaan otettiin käsipallo, jossa järjestettiin luokkien välinen sarja kolmansista luokista ylöspäin.

Jatkosota katkaisi jälleen toiminnan aina vuoden 1942 alkuun saakka. Senkin jälkeen jouduttiin Turnarien joukkueita kokoamaan pääasiassa ’pikkuturnareista’, koska vanhemmat pojat oli kutsuttu asepalvelukseen. Seuran säännöt uusittiin vuonna 1943, jonka jälkeen kaikilla koulun oppilailla oli mahdollista liittyä turnareihin.
( Ahtola 191978, 24-25)

Norssin yleisurheilujoukkue, joka voitti syksyllä 1940 Suomen Oppikoulujen Urheiluliiton yleisurheilumestaruuden. Vasemmalta: Pinomaa, Rauhamaa, Kaikko, Kervinen , Virkkunen, E. Rydman, E. Vaarakari, Nieminen, Blåberg. Kuva: Veikko N:o 1 1940-41, 27.

Norssin koripallojoukkue kuvattuna ennen Kallion Yhteiskoulua vastaan vuonna 1945 käytyä ottelua. Seisomassa vasemmalta: Yrjö Launonen, Ohto Uotinen, Sulo Santanen, Esko Jarhunen ja Pentti Kannas. Polvella vasemmalta: Erkki Aimio, Jarmo Kurkela, Olavi Laitinen ja Sami Ahokas. Norssi voitti ottelun 14-7. Teksti ja kuva: Ahtola 1978, 26.