Ohjaamattomaan vapaa-aikaan

Oppilaiden muodostamat yhdistykset ja kerhot, jotka toimivat Norssissa lukuvuosina 1959/1960 – 1969/1970.

1) Entinen Kuvaamataidon kerho
2) Entinen Lausunta-, puhe- ja näytelmäkerho
3) Yhteiskunnallinen keskustelukerho
4) Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat
5) Autokerho / Auto- ja moottorikerho
[x] Elänyt hiljaiseloa, jonkinlaista harrastustoimintaa esiintyi
*Konventin, Kipinän tai Luonto-seuran alakerho
(HN 1959-1960 – 1969-1970; Veikko N:o 2 1964, 18-19)

Edellistä taulukkoa sekä siinä ilmeneviä Norssissa pojille tarjottuja ohjattuja harrastusmahdollisuuksia voidaan tarkastella monin tavoin. Aivan ensimmäiseksi voidaan todeta, että lukuvuonna 1959/1960 oli valittavissa 18 kerhoa tai harrastuspiiriä.

Alemmasta taulukosta voidaan todeta, että niiden lukumäärä kohosi vuosikymmenen ensimmäisenä lukuvuotena 1960/1961 peräti 21:een. Lukumääräiseen huippunsa koulun sisäiset harrastusmahdollisuudet kohosivat lukuvuonna 1962/1963, jolloin valittavissa oli peräti 22 harrastusyhteisöä. Vuosikymmenen lopulla, lukuvuonna 1969/1970 valittavana oli enää 14 kerhoa tai harrasteyhteisöä.

Kolmannesta taulukosta taas ilmenee, että vain yhdeksän kerhoa tai harrastepiiriä säilyi toiminnassa koko 1960-luvun ajan. Seitsemän niistä oli todellisia perinteisiä kerhoja, joista oikeastaan vain Kipinä oli ’huonolla hapella’ lukuvuonna 1965/1966. Norssin orkesteri sekä mies- että poikakuoro ovat merkityt koko vuosikymmenen ajan hakasulkeisiin siksi, että ne kaiketi koottiin aina tarpeen vaatiessa ja olivat esiintymistensä väliaikoina enemmän tai vähemmän uinuvina olemassa.

1) Entinen Kuvaamataidon kerho
2) Entinen Lausunta-, puhe- ja näytelmäkerho
3) Yhteiskunnallinen keskustelukerho
4) Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat
5) Autokerho / Auto- ja moottorikerho
[x] Elänyt hiljaiseloa, jonkinlaista toimintaa
*Konventin, Kipinän tai Luonto-seuran alakerho
(HN 1960-1961; 1969-1970)

1) Entinen Lausunta-, puhe- ja näytelmäkerho.
2) Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat
(HN 1960-1961 – 1969-1970)

Neljännessä taulukossa on esitetty ne kerhot, jotka joko periytyivät tai sitten syntyivät 1960-luvulla, mutta elivät ja kuihtuivat pois ennen vuosikymmenen loppua; taikka sitten syntyivät 1960-luvun aikana ja elivät onnellisina ainakin vuosikymmenen loppuun saakka.

1) Entinen Lausunta-, puhe- ja näytelmäkerho
2) Yhteiskunnallinen keskustelukerho
3) Autokerho / Auto- ja moottorikerho
[x] Elänyt hiljaiseloa, jonkinlaista harrastustoimintaa esiintyi
*Konventin, Kipinän tai Luonto-seuran alakerho
(HN 1960-1961 – 1969-1970; Veikko N:o 2 1964, 18-19)

Neljännestä taulukosta voidaan tehdä eräitä mielenkiintoisia havaintoja ja johtopäätöksiä. Kulttuurikerhot eivät pärjänneet enää vuosikymmenen lopun yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Muun muassa teatteriharrastus kuivui kokoon, vaikka vuosikymmenen alussa oli sentään vielä näytelty Tauno Yliruusin ’Saarna eli totuus on tuuli’ ja Anton Tshehovin ’Riemujuhla’. Ainoan poikkeuksen teki taidekerho, jota piirustuksen opettajat ja auskultantit auliisti tukivat.

Mutta eipä kestänyt Yhteiskunnallinen keskustelukerhokaan, vaikka sen kokouksiin osallistui myös Tyttönorssin tyttöjä. Teknisiin harrastuksiin viitanneet kerhot kukoistivat myös vain vuosikymmenen alkupuolen häipyäkseen sitten koulun ulkopuolisten mahdollisuuksien tulvaan. Tähtitieteen harrastus kuitenkin siirtyi Luonto-Seuran siipien suojiin.

Varsinaisia yhden tai kahden lukuvuoden päiväperhosiakin esiintyi, ilmeisesti jonkinlaisen äkillisen innostuksen, esimerkiksi Espanjaan suuntautuneiden lomamatkojen matkaansaattamina. Tanssikerhon nopea kuolema johtui siitä, että Norssissa alettiin järjestää sekä vanhojen- että nykytanssien kursseja.

Eräät vanhat traditionaalisetkin kerhot poistuivat harrastemahdollisuuksien joukosta. Eräs sellainen oli Norssin Veljet Pikkuveljineen. Poikien hengellisen ylösrakentamisen puutetta korvaamaan perustettiin kuitenkin vuosikymmenen lopulla Norssin raamattupiiri, joka alkoi heti paikalla kokoontua viikoittain.

Raittiusyhdistys Kipinä sinnitteli kuitenkin koululaisten kilpailuissakin erinomaisesti menestyneen Shakkikerhonsa sekä suositun Pöytätenniskerhonsa ansiosta. Tässä yhteydessä voi kuitenkin itse kukin tehdä ajatuskokeen keskioluen ’vapauttamisen’ vaikutuksesta emokerhon aatteen suosioon.

Oikeastaan kaikkein mielenkiintoisimpia ovat 1960-luvun puolivälissä tai loppupuolella perustetut uudet ja elinvoimaiset kerhot. ’Akvaariokerho Norssi’ syntyi lukuvuonna 1967/1968 Luonto-seuran alakerhoksi, vaikka soiden suojelu ja muu luonnonsuojelu oli koulun ulkopuolella voimissaan. Kerho julkaisi monistettua lehteä ’Akvaristi’.

Kaikkein mielenkiintoisin koulupoikien harrastuspiiri oli Integraalikerho, jossa käsiteltiin iltaisin korkeampaa matematiikkaa. Kerho ei ollut mikään ylioppilaskirjoitusten matematiikan valmennuskerho, vaikka sen antamista ajatusmalleista oli hyötyä kirjoituksissakin.

Päiväperhona elänyt Matematiikan kerho oli sen sijaan vain merkittävästi aikaansa edellä. Siellä näet käsiteltiin todennäköisyyslaskennan alkeita ja tietokonematematiikkaa. Valitettavasti kotitietokoneet alkoivat yleistyä varakkaissakin perheissä vasta parin vuosikymmenen kuluttua.

Edellä esitettyjen taulukoiden tiedoista voidaan lopulta tehdä vielä muutama johtopäätös ja havainto. Eräiden Norssin poikien ja etenkin joidenkin Konventin kellokkaiden huomion ylenpalttinen kiinnittyminen yhteiskunnallisiin asioihin ei koskenut tavallisten rivinorssien valtaisaa parvea. Siitä on osoituksena muun muassa Yhteiskunnallisen keskustelukerhon siirtyminen ensin saattohoitoon ja sitten tuonpuoleiseen (Veikko N:o 2 1966, 25-26).

Vuosikymmenen lopulla koulussa tapahtuneen harrastustoiminnan hiipuminen saattoi johtua myös aivan yksinkertaisesti maantieteellisistä tekijöistä. Helsingin koilliset ja itäiset liitosalueet rakennettiin näet juuri 1960-luvulla.

Niille muuttaneiden norssien matkustaminen vielä iltaisin bussilla takaisin keskustaan harrastamaan koululle jotakin saattoi olla ylivoimainen viitsimisen ja jaksamisen kynnys. Norssi ei ollut enää vain Vironniemellä tai raitiolinjan taikka trolleybussimatkan päässä asuneiden poikien koulu.

Lyhyt katsaus

Taidekerho, alkuperäiseltä nimeltään Kuvaamataidon kerho, säilyi elinvoimaisena koko 1960-luvun ajan. Mutta sen työskentelykin oli perin monipuolista. Siellä kokeiltiin erilaisten materiaalien ja valmistusmenetelmien käyttöä. Teoksia tehtiin savesta, paperista, puusta, emalista, kipsistä, kankaasta ja metallista. Kerho sai myös lukuvuonna 1967/1968 käyttöönsä uuden emalin polttouunin. Lisäksi kerho otti suojiinsa kaitafilmauksen harrastajat.

Kuva: Veikko N:o 4 1963, 27.

Kreikan kerho, joka oli perustettu lukuvuonna 1956/1957, toimi vähäisin voimin, mutta sitäkin aktiivisemmin koko 1960-luvun ajan. Pääasiassa opiskeltiin lingvistiikkaa ja harrastettiin nykykreikan alkeita. Kerho myös retkeili ahkerasti. Vuonna 1961 se teki retken Kreikkaan ja Israeliin. Vuoden 1963 elokuussa se teki omalla autolla neljän viikon retken Ateenaan ja Italiaan. Vuonna 1966 oli elokuussa kohteena Kreikka ja vuonna 1969 Ateena sekä Kreeta. Vuoden 1969 retkeilystä on tyylillisesti nautittava matkakertomus luvun Norssi05 alaluvussa norssi0530 ’Kansainvälistyvät norssit’.

Turnarit ei enää Olli Laihon, Timo Lassilan ja muutaman muun jätettyä koulun 1960-luvun alkuvuosina oikein pärjännyt piirikunnallisillakaan kilpakentillä. Lukuvuonna 1962/1963 menestyttiin sentään Helsingin Oppikoulujen Urheilijoiden mäkikilpailussa ja seuraavana lukuvuonna pujottelukilpailussa. Vuosikymmenen puolivälissä olikin keskittyminen koulun sisäisen urheilutoiminnan vilkastuttamiseen. Otahallissa pidettiin lukuvuonna 1964/1965 sisähallikisat ja alaluokkalaisia ryhdyttiin houkuttelemaan runsailla kilpailupalkinnoilla mukaan toimintaan. Kaikki pyrkimykset kohdistettiin koulun sisään. Toiminta alkoikin vilkastua vuosikymmenen loppua kohti ja talous selkiintyä.

Raittiusyhdistys Kipinän alle perustettiin 1960-luvun alussa lukuisia harrastuskerhoja, joista kuitenkin oikeastaan vain Shakkikerho ja Pöytätenniskerho pinnistelivät jotenkuten koko vuosikymmenen. Nahkojen Kipinä, joka kokosi mukaan koulun nuorimpia, ei enää jaksanut toimia vuosikymmenen loppupuolella kuin vain hetken väliaikaisesti. Lukuvuonna 1962/1963 Kipinä edusti kuitenkin vielä Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusyhdistystä, SONR:tä pohjoismaisessa nuorison raittiuskokouksessa Tanskassa. Hiljaiselon aikoina näytettiin kerhoilloissa filmejä.

Luonto-Seura voi ja jaksoi hyvin koko vuosikymmenen ajan. Seuran päätoimintamuoto oli lintubongaus, jota harrastettiin Kaivopuistossa jopa järjestetyiksi epäillyin vahtivuoroin sekä Hirsalassa. Toinen näkyvä toimintamuoto oli vuosikymmenen lopulla ajan hengen mukaan tutustuminen soihin, jota harjoitettiin Perhossa, Tammelassa ja Ilomantsissa. Uusia aloja olivat kemia, geologia tähtitiede ja mikrobiologia. Seuran sadas yhtenä kappaleena kirjoitettu jäsenlehti ilmestyi lukuvuonna 1968/1969.

Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat, S.N.L.P., jonka värit olivat perinteisesti Norssin vihreä ja Suomen lipun sininen, toimi vireästi koko 1960-luvun. Lippukunnan ’Mörskä’, joka sijaitsi koulun kivijalassa, kunnostettiin vuonna 1962. Vuosi 1963 oli toiminnallisesti erityisen vilkas.

Tuolloin perustettiin eräpoikaveljesjoukko, pidettiin leiri Storträskössä sekä samoiltiin pronhammasvaellus Inarissa ja Utsjoella. Lisäksi tehtiin matkapurjehdus Helsinki – Tukholma – Helsinki 3.9 tonnin ’Margareta’ purjeveneellä, jonka oli lahjoittanut Pentti Heikkilä. Nuorimpien norssien innostus omaan partioonsa hiipui 1960-luvun lopulla, mutta matkapurjehdustoiminta ’Margaretalla’ jatkui, muun muassa kesällä 1969 Turun saaristoon ja Ahvenanmaalle .

Norssin orkesteri, mieskuoro ja poikakuoro tai joku niistä esiintyi 1960-luvulla vain todella tarvittaessa. Tällaisia tilaisuuksia olivat muun muassa Helsingin Normaalilyseon 75-vuotisjuhlat vuonna 1962, Norssien satavuotisjuhlat vuonna 1967 sekä itsenäisyyspäivän juhlat vuonna 1968. Muutoin koulun sisäisissä juhlatilaisuuksissa näyttää vuosikertomusten mukaan esitetyn vain urku-, piano-, viulu-, sello- ja harmonikkasooloja. Voitaneenkin todeta, että vuosittaisissa juhlissa oli tyytyminen niihin virtuoosikykyihin, joita yksittäisten instrumenttien hallitsijat olivat kulttuurikilpailuissa osoittaneet.
(HN 1960-1961 – 1969-1970)

Lopuksi kannattaa vielä tarkastella kahden, tosin kesken matkaa sammuneen kerhon toimintaa hieman lähemmin.

Yhteiskunnallinen keskustelukerho, YKK oli perustettu jo lukuvuonna 1958/1959, jolloin ylioppilasliikehdintää ilmeni vielä lähinnä itsenäisyyspäivän soihtukulkueina ja käynteinä sankarihaudoilla. Kerho pidettiin koko sen olemassaolon ajan hyvin kuraattoroituna, ja sen kokouksiin sekä keskusteluihin osallistui myös Tyttönorssin vastaava kerho. Parhaan käsityksen keskustelujen luonteesta saa, kun tarkastellaan keskustelunaiheita lukuvuosittain.

1960/1961: Nuoriso ja politiikka, Ihminen ja nykyinen yhteiskunta, Kommunismi, Nuorisorikollisuus ja Kirkko nykyisessä yhteiskunnassa.

1961/1962: Yhdistyneet Kansakunnat, Koululaitos, Isänmaata etsimässä, Suomalainen elokuva ja Euroopan yhdistyminen.

1962/1963: Ulkomaille – minne, milloin ja miksi? Unesco, maapallon kansojen taloudellinen kehitys, Kristinusko – kommunismi, Elokuvataiteiden synteesi vaiko kaupallista roskaa? Lakko, Onko Suomen kulttuurielämä pelkkää pintakiiltoa?

1963/1964: Buddhismi, Alkoholi – nykyhetken ongelma, Politiikan opetusta kouluun? Apartheid-politiikka ja Etelä-Afrikka sekä Amerikkalaisuus.

1964/1965: Yhteistyö vai kilpailu? Koulu-uudistuksia ja Mitä on demokratia?

1965/1966: Kouludemokratia, Tyttönorssiko kotihiiri?, Puolueet esittäytyvät: SDP, KOK, KePu, Lib, SFP, SKDL [ei tullut], Uuteen luokkayhteiskuntaan? Kouludemokratia [Vanhempainjuhlan yhteydessä] ja Portugali.

1966/1967: Koskeeko rotuongelma myös meitä?, Kulttuuripolitiikka, Teinitoiminta, Kouludemokratia, Poliittiset järjestöt KOK, SDP, SKDL, KePu, TPSL, Lib, SFP. Sen jälkeen toiminta sammui.
(HN 1960-1961 – 1966-1967)

Alkuvuosina keskustelijoita oli ollut jopa puolensataa. Vuosikymmenen puoliväliin tultaessa keskustelijoita alkoi olla kahden tiun verran. Ja loppuvuosina eräässäkin tilaisuudessa oli ollut enää vain kaksi poika- ja kaksi tyttönorssia. (HN 1960-1961 – 1966-1967; Veikko N:o 2 1966, 25-26) Voi vain arvailla, mistä he tilaisuuden päätyttyä keskustelivat.

Keskustelun aiheista, joista kerho varmaan päätti ohjaillun demokraattisesti aivan itse, voidaan tehdä eräitä havaintoja ja johtopäätöksiä. Kahtena ensimmäisenä vuonna keskityttiin lähinnä suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen ongelmiin. Seuraavana vuonna kerhon valtasi kaukokaipuu ja maailmantuska, mikä ilmeisesti pudotti keskustelijoiden määrän puoleen.

Kahtena seuraavana toimintavuotena kiinnostuttiin demokratiasta käsitteenä ja Suomen politiikasta yleensä. Ja viimeisenä vuotena sukellettiin jo rotuongelmien, teinitoiminnan ja kouludemokratian syviin syövereihin. Nämä aiheet ilmeisesti karkottivat ne edellisvuoden neljä viimeistäkin yhteiskunnallisista asioista aidosti kiinnostuneet poika- ja tyttönorssit.

Opettajat oppilaat ampumassa

Marraskuun 16:ntena satoi taivaan täydeltä, mutta silti kuului huikeaa ammuntaa Vantaan tuolta puolen Vanhankaupungin takaa. Norssin pyssymiehet – 15 opettajaa ja 10 oppilasta – ottivat mittaa toisistaan. Kilpailu oli odottamattoman tasaväkinen: vaikka pojat olivat asettaneet tuleen parhaimmistonsa, erot eivät muodostuneet odotetun suuruisiksi. Pienoispistoolin tulos oli 1 150 / 1 148 [marginaalia vain 2 pistettä!] poikien hyväksi. Pienoiskiväärissä ero oli kuitenkin suurempi: 1 812 / 1 141.

(Veikko N:o 4 1963, 39. Kuva: Ilpo Heporauta)

Mieskohtaiset tulokset olivat seuraavat:

Pienoispistooli 20 + 20 laukausta
1. Matti Koivisto 7b 141 + 185 = 326
2. Erkki Näätänen 7b 145 + 181 = 326
3. Lehtori Matilainen 149 + 153 = 302
4. Opettaja Telama 151 + 149 = 300
5. Heikki Koivisto VII 116 + 157 = 273

Pienoiskivääri 3 x 10 laukausta
1. Kari Pakarinen 6b 55+77+91 = 223
2. Markku Koivisto 5b 58+75+77 = 210
3. Pertti Petäjäniemi 6b 53+68+77 = 208
4. Matti Koivisto 7b 56+58+79 = 193
5. Erkki Näätänen 7b 51+57+76 = 184

Opettajista parhain ampuja pienoiskiväärillä oli rehtori itse;
tulos 31 + 58 + 63 = 159 oikeutti yhdeksänteen sijaan.

SAKO OY oli lahjoittanut tätä opettajien ja oppilaiden välistä ampumaottelua varten kiertopalkinnon, jonka nimi oli ’Norssin tähtäin’(HN 1963-1964, 14). Norssin ampujien toiminta lamaantui kilpailun jälkeen aluksi ampumaratavuorojen saamisen vaikeuksiin ja lopulta ilmeisesti urheilulajin innokkaimpien harrastajien saadessa pellavaisille kutreilleen valkolakin.

Pena: Jotta olisi hyvä nykykirjailija, ei ole pakko kirjoittaa sellaista tekstiä, että sen ymmärtää joku muu kuin kirjailija, pääasia, että rakkauskohtaukset on kuvattu niin, että ne tajuaa jokainen. (Veikko N:o 4 1965, 25)

Kerhojen yhteistyöelin eli Limsa-automaattineuvosto

Kouluumme on hankittu kuukauden koeajalla juoma-automaatti. Tämän tuottamasta rahasta päättää yllä mainittu elin. Se koostuu kaikkien Norssissa toimivien ja halukkaiden kerhojen puheenjohtajista. Neuvosto valitsee sitten itselleen puheenjohtajan piirinsä ulkopuolelta. Tätä nykyä toimii tässä virassa Jorma Meller.

Automaatin tuotto myönnetään kuukausittain jollekin tai joillekin seuroille, jotka ovat esittäneet neuvostolle anomuksen. Tämä innoittanee kerhoja toimimaan entistä vireämmin ja tuloksekkaammin.

Jokaisella norssilla on mahdollisuus auttaa koulunsa kerhoja ja siten välillisesti myös itseään käyttämällä hyväkseen hänelle tarjottuja etuja. Näitä ovat juuri juoma-automaatti, munkkipossujen myynti kerhohuoneen ikkunasta sekä kaikkien kerhojen järjestämä toiminta; ohjelmaillat, retket, kurssitoiminta jne. Norssi on tunnettu useista kerhoistaan, norssit puolestaan passiivisena jäsenistönä. Osallistu ja vaadi!
(Veikko N:o 3 1969)

Kuva: Erkki Nordberg 2008.