Kun ammuttiin kovilla

Kun kuudennella klassillisella ammuttiin kovilla

Keväällä 1953 VI klassillisella kesken luokanvalvojamme Lauri Nukarin suomentuntia käsiase jyrähti korvia huumaavasti. Edellisellä välitunnilla Fride Eriksson oli näytellyt tovereilleen pistoolia, jonka hän oli koulumatkalla halvalla joltain merimieheltä ostanut. Nyt hän raplasi sitä pulpettinsa suojassa, jolloin se vahingossa laukesi. Luoti upposi tulilinjalla käsi poskella Nukaria kuunnelleen Eero Valjakan käteen nirhaisten kunnolla ensin hänen poskeaan.

Ohikiitävän hetken luokassa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Sitten kuului lehtori Nukarin, reservin tykistökapteenin [Raskas Patteristo 16/JR 32 Uhtuan suunnalla] terävä kysymys: “Kuka ampui?” Fride nousi seisomaan jo itkua vääntäen ja lähti heti saattamaan Eeroa sairaalaan. Matkalla hän heitti aseen Punanotkonkadun halkopinojen väliin, koko lailla nykyistä poliisiasemaa vastapäätä. Suomentunti jatkui ja välitunnilla me pojat seurasimme verijälkiä Kirurgiin.

Eero parsittiin kuntoon, vain tyylikäs arpi arkkitehdin poskessa muistutti tapahtuneesta. Fride lensi seuraavana päivänä Norssista ja Nukarista tuli aikanaan Ressun rehtori.

Luokallamme kaksi ensimmäistä vuotta ollut Pentti Saarikoski, joka siirtyi

II klassilliselta suoraan IV klassilliselle päästäkseen vanhemman veljensä kanssa samalle luokalle, mainitsee muistaakseni ampumatapauksesta myös teoksessaan ’Aika Prahassa’.

Matti Häkkänen VIII/1955
(Häkkänen 2007)

Veikko N:o 4 1957, 19.